Haluaisin turkin. Haluaisin oikein tosi paljon itseasiassa. Tietenkin haluaisin, koska se on nyt kovasti muotia ja varsinkin Tukholmassa kuuluu villiintyä, jos kerran on joku villitys käynnissä. Oikeastaan on ihan sama onko se muotia vai ei, haluan turkin silti. Ehkä olen tullut siihen ikään. Ha ha.
Ihan täysin pakko sen haluamani karvajutskan ei tarvitse olla kokonainen turkki. Liivi tai ältsimakee kaulushommeli kävisivät kyllä myös. Eikä sen ihan oikeesti oikeesti tarvitse edes olla aitoa karvaa. Nailonkarva käy yhtä hyvin. Kaapissani on muitakin nailontakkeja. Vaikka kyllä aito karva on paljon pehmeämpää.

On vain yksi pikku ongelma. En tosiaankaan haluaisi ajatella, että mikään suloinen kettuvauva on päässyt hengestään kenenkään koreilunhalun takia. Tai edes vähän vähemmän suloinen joku pitkäkarvainen rotta. Mutta sitten toisaalta tiedän kyllä ihan mainiosti, että kenkäni, bolognese-kastikkeeni sekä upean pehmeä ja minulle hyvin raksu nahkatakkini ovat peräisin jostakin kosteasilmäisestä mullikasta.
Sitten on vielä se ekologinen puoli. Olisiko secondhand-turkki kuitenkin maailmankaikkeuden kiertokulun kannalta paras ratkaisu? Säästyttäisiin valmistamasta uutta, maatumattomat nailonit eivät lisääntyisi kasvattamaan roskavuoria ja lihansyöjä saisi koreilla karvoissa.

En kyllä yhtään tiedä. Ehkä vain hengitän rauhallisesti sisään ja ulos ja odotan seuraavan villityksen saapumista.

Ajatuksia herättäviä postauksia samasta aiheesta (kannattaa lukea myös kaikki kommentit!!):
Sallan Turkistrendi
Pinjan Turkisvihaaja?

Talouden alamäki kuulemma lisää aina kiinnostusta itse tehtyihin tuotteisiin, käsitöihin ja käsityöläistuotteisiin. Ehkä kotikutoisuus luo turvallisuuden tunnetta, antaa uskoa siihen, että kyllä täällä pärjätään ilman kaikenmaailman teknologioitakin. Osataan tehdä itte!

Hellyyttävät lapsuudenmuistot ja mummon valmistamat nukenvaatteet tulevat mieleen pressiviikolla näkemistäni virkatuista asuista. Aika monet valmistajat mm. Anna Holtblad ja Erica Laurell sekä Replay tarjoavat virkkuuromantiikkaa ensi kesän mallistoissaan.
Anna Holtbladin virkattu hame on tosi suloinen ja luonnonvalkoisen sekä turkoosin yhdistelmä raikas ja kesäinen. Myös Erica Laurellin neulemekon pääsävy on luonnonvalkoinen. Mekon pääntietä koristavat keltaiset ja turkoosit virkatut kukkaset. Tuollaiset saattaisivat onnistua tumpelommaltakin…
Virkattuja bikineitä näkee aina silloin tällöin. Teoriassa nämäkin Erica Laurellin versiot ovat aivan hillittömän söpöt. Käytännössä on kyllä vaikea kuvitella kovinkaan montaa yli 15 vuotiasta tyyppiä, joka voisi moisia pitää ihmisten ilmoilla.
Replayn ensi kesän virkkuuhepenet ovat tyyliltään enemmän surffi-hippi kuin pirkanmaan kotityö -henkiset. Liilan sävyisen topin auringonhaalistaman oloiset värit ja sievät virkatut kukkaset ovat mielestäni ihan täysosuma… Ei tarvittaisi lisäksi kuin risat farkkushortsit ja hiekkaa varpaiden väliin. 🙂

Huomenna starttaa meidän huikea muotibloggarireissumme! Pikkusen jänskittää, miten kaikki menee. Kun on kuukausikaupalla suunnitellut jotain kivaa, odotukset on tietysti korkealla. Toivottavasti kaikilla on mukavaa, järjestelyt toimivat ja porukkaan syntyy hyvä henki. Jotain pientä kuitenkin aina sattuu, mutta eiköhän me selvitä. Hoppas det… Huomisen olen varmasti ihan tulisilla hiilillä, kun tiedän, että muut ovat laivassa ja sielläkin tapahtuu vaikka mitä hauskaa. Viime yönä näin jo unta reissusta – onneksi en kuitenkaan painajaista. ;D

Ohjelmanumerot ja muu logistiikka alkaa olla hanskassa, joten nyt enää pitäisi päättää, mitä ihmettä sitä laittaisi päällensä. Tuommoinen porukka kun saapuu vieraaksi ei ihan viitsisi kiskoa päällensä hajalle kuluneita pillifarkkuja…

Sanotaan pikkubeibin vanhemmista mitä hyvänsä – olkoonkin hihhuleita ja ostettuja koristeita tai mitä hyvänsä. Suri Cruise on aivan mielettömän suloinen matkustaessaan jälleen kerran äiskän sylissä joillakin lukemattomista shoppailkierroksista.

Retrotuulet puhaltavat sporttimuodissa. Jopa coolintrendikkäistä streetwear-tyylistä tunnettu Puma on käynyt tuulettamassa arkistojaan. Rudolf Dassler Schuhfabrik -logolla varustetut vetimet viittaavat aikaan, jonka olemassaolosta moni ei ole edes tietoinen.
Sarjassamme tarpeetonta nippelitietoa, mutta tiesitkö, että Puma oli aluksi nimeltään Ruda (Rudolf Dassler)? Tai että Rudolf aloitti urheilujalkinebisneksessä alunperin veljensä Adolf “Adi” Dasslerin kumppanina? Sovittamattomien erimielisyyksien vuoksi velipoika jatkoi yksinään Adidaksen pyörittämista ja Rudolf perusti Puman. Joka tosin pysyi pikkuriikkisenä bisneksenä siihen saakka, kunnes Rudolfin poika Armin astui yrityksen johtoon ja nosti sen kansainväliseksi menestystarinaksi.

Lisää aiheesta: How Adidas and Puma were born
Björn Borgilla on myös haettu potkua mallistoon alkuperäisen menestyksen lähteiltä, eli itse tennislegenda Björn Borgista ja 70-luvun kulta-ajasta. Omasta mielestäni klassinen tennis-estetiikka on ziljoona kertaa kauniimpaa kuin Williamsin sisarusten techno-tyyli. Kuvan punavalkoinen tennismekko on oikeasti kokouikkari. Adidaksen pusakka yhdistää retroa ja modernia. Takki on erittäin klassinen – jopa retro – malliltaan, mutta siksakkia kulkevat tunnusraidat tekevät ilmeestä mielenkiintoisen ja päivittää tyylin tähän aikaan.

Reipasta maanantaita jälleen täältä kisastudiolta! Ihana aloittaa tämä upean kutkuttavan jännä viikko kunnon arvonnalla!

Viikon kysymys (kiitokset kysymysideasta blogin vakkarilukijalle!):

Mikä on mielestäsi paras deodorantti? Miksi?

Kaikki maanantain aikana tämän postauksen kommenttilaatikkoon vastanneet osallistuvat viikon palkinnon arvontaan, joka on:
Hanky Panky -merkkinen herkille alusasuille tarkoitettu pesuaine ja Oliv-sarjan neitsytoliiviölyä sisältävä Energy Mask.

Tämän maanantain kysymys on siis:

Mikä on mielestäsi paras deodorantti? Miksi?