Pikkuhiljaa alan palautua takaisin maan pinnalle upean Berliinin reissun jälkeen. Ei voi muuta sanoa kuin että olipa mahtava reissu kertakaikkiaan ja niin mieletön kaupunki, että sinne pitää päästä mahdollisimman pian uudelleen ja mieluiten vähän pidemmäksi aikaa.

Maanantaina kaupunkikierroksella osuttiin vilkkaaseen risteykseen, jossa ihmettelin asfaltissa olevia pinkkejä, sinisiä ja keltaisia maaliläiskiä. Mysteeri selvisi sittemmin (kiitos Facebookin… ha ha!) berliiniläistaiteilijoiden katutaideiskuksi.

Pyörillä liikkuneet tyypit olivat kaataneet litratolkulla maalia liikennevaloissa odottaneiden autojen eteen. Kun autot sitten lähtivät liikeelle raidoittui risteys hillittömäksi performanssitaideteokseksi.

Yksi syy lisää rakastaa Berliiniä??

Tempauksesta voi lukea ja katsoa lisää kuvia täältä: Guerilla paint action in Berlin

Berliini on ihana kaupunki!!! Tänne haluan niin muuttaa sitten kun…

Muutamia kuvia ensimmäisen Berliini-päivän varrelta. 🙂

Lähihistoria on läsnä koko ajan. Kultalaatat katukiveyksessä kertoo ketä tästäkin talosta on viety ja mille keskitysleirille. Hurjaa… ja kylmää pelkkä ajatuskin.

Yhden putiikin ulkopuolella oli hauska leimasinsatsi. Siitä vain leimalla, kihla-, vihki- tai muuten-vaan-timanttisormus sormeen!

Mnjoo… Mintun sormuksesta ei nyt tullut varsinaisesti kovin hieno. Ehkä tää on yksi niitä asioita, jotka ovat parempia paperilla?

Oikealla kauniisti remontoitu ja entisöity rakennus, vasemmalla luodin reiät näkyy edelleen. I say no more…

Pikapika terkut Berliinistä ennenkuin lähdetään valloittamaan kaupunkia!

Johtuukohan muuten tuo sateinen ja harmaa keli siitä, että kotona ei tullut pieneen mieleenkään pakata mukaan sateenvarjoa? Ja että matkavetimet on valittu lähinnä (Tukholmassa vallitsevaa…) aurinkoista + 15 asteen säätä ajatellen…

No eipä tuo haittaa. Eiköhän täältä sivistysvaltiosta jostain sateenvarjoja löydy ja miten sitä voisi olla harmaalla mielellä, kun aamiaissalia valaisee ziljoona suloisen palluraista lamppua!

Niin – ja puhumattakaan siitä itse aamiaisesta….

Oikeastaan en ole edes mitenkään erityisesti aamiaisihmisiä. Puoli litraa mustaa kahvia putoaa kyllä, mutta mielummin syön vasta lounasaikaan. No, tänään tein poikkeuksen – niinkuin kuvasta näkyy. Ha ha! Tarjolla oli kaikkea jännää ja hyvää mm. itse tehtyä limonaatia ja erilaisia herkkuja levitteitä ja mössöjä.

Valkoiset aamiaismakkarat jäivät tänä aamuna vielä kokeilematta, mutta matkaseura kehui niitä niin perusteellisesti, että huomenna on varmaan pakko antaa niille mahdollisuus. 🙂

Etelä-saksalainen version “brunssista” koostuu kuulemma valkoisista makkaroista, erityisestä karkeasta makeasta sinapista (kupissa vasemmalla)  ja vehnäoluesta. Nautitaan sunnuntaina kirkonmenojen jälkeen!

Hotellista pitää kertoa tarkemmin vielä – tämä on todella mainio paikka! Hyvä palvelu, hauska baari, kivat huoneet ja kaikinpuolin siisti meininki.

Jaha… nyt pitää kuulemma mennä! Hauskaa maanantaita sinne ruudun toisellekin puolelle!!

Päivän soundtrack:

Whyredin uusi lippulaivaputiikki avattiin eilen täällä Tukholmassa. Upeat tilat on kunnostettu vimpan päälle rakennuksen historiaa kunnioittaen. Mm. kauniisti punertava kalkkikivinen lattia on kaivettu esiin ja sliipattu hienoksi. Huikea kattokorkeus antaa ihanan ilmavan fiiliksen koko putiikkiin. Voisin kuvitella, että tuolla happi kulkee pahemmassakin lauantai-ryysiksessä.

Myymälä sijaitsee ihan keskustassa osoitteessa Mäster Samuelsgatan 3. Vastapäätä on Fifth Avenue Shoe Repairin liike, joten ruotsalaismuodista innostuneiden kannattaa tosiaan suunnata tuolle Biblioteksgatanin ja Birger Jarlsgatanin väliin jäävälle kadunpätkälle!

Kevätmallistosta löytyy vaikka mitä ihanaa! Esimerkiksi hauskan hapsuhameen ottaisin itselleni milloin tahansa. Noin 180 euron hintalappu on vaan hiukan laimentanut investointihaluja…

Tarjoilijaneidot tyylikkäinä Whyredin mekoissa.

Kauniista myymälätilaa on tarkoitus käyttää muutenkin kuin vain kaupantekoon. Kuuleman mukaan siellä tullaan pitämään ainakin taidenäyttelyitä. Putiikin yhteen nurkkaan on rakennettu kiinteä stage ja elävää musiikkia on luvassa säännöllisesti. Ihan loogista sinänsä, sillä Whyred määrittelee brändinsä peruspilareiksi räätäliperinteen, nykytaiteen ja musiikin.

Tosi siistejä skoottereita parkkeerattuna flagshipstoren eteen…

Lupaan, llllupaan, että tästä blogista ei tule True Blood -kanavaa (enää tämän enempää… ;D), mutta törmäsin näättetissä HBO:n tekemiin odotuksen tuskaa lievittäviin miniepisodeihin sarjasta. Ja kun tiedän, että siellä on muitakin vierotusoireista kärsiviä…

Pam & Eric:

U likes? No? 🙂

Fantastinen Bea Szenfeld jatkaa omalla omaperäisellä linjallaan. Tuorein mallisto on lievästi sanottuna epäkaupallinen – vai mitä sanotte kartongista valmistetusta uimapuvusta? Sur la Plage -mallisto on valmistettu kokonaisuudessaan (lahjoituksena saadusta) kartongista. Siitä huolimatta jokainen vaate on käyttökelpoinen… tai ainakin siis mahdollista pukea päälle.

Malliston inspiraation lähteenä on virallisen esitteen mukaan ollut meren pinnanalainen elämä, orgaaniset muodot ja mytologia. Vaikka Mintun silmissä monen kokonaisuuden silhuetti on kyllä juuri nyt niin ajankohtaisesti vintage-viiskytlukuinen..

Bea Szenfeldiä ei turhaan kutsuta yhdeksi ruotsalaisen “haute couturen” mestareista (Helena Hörstedt on toinen, mutta virallisesti nimitystä ei saa käyttää kuin luvan kanssa…) – miten siis joku ihan oikeasti jaksaa väsätä tuon kaiken?! Paperista!

Bea Szenfeldin uskomattomat luomukset eivät tietenkään ole mitenkään edukseen vanhalla pokkarikameralla otetuissa kuvissa. Suosittelen erittäin erittäin lämpimästi pistäytymään Designgalleriet-galleriassa osoitteessa Odengatan 21. Kartonkiluomukset ovat ihailtavissa Designgallerietissä koko huhtikuun.

(melkein laitoin tähän tagin “Muodin Legendat” – mutta se olis ehkä ollut vähän overkill… :D)