Kaverin vauvan nimijuhlat ja toisen kaverin tuparit, jotka yllättäen kääntyivätkin kihlajaisiksi, saivat Mintun miettimään ajan kulumista.. Vähän haikein mielin ajattelin, kuinka pitkä aika siitä on, kun muuttolastimme saapui Tukholmaan ja kuinka kaikki muuttuu koko ajan. Lopulta päätin tarttua blogosfääriä kiertäneeseen ”muistelo”-meemiin, vaikka ensin tuntuikin, että se ei ole mun juttuni.
Kymmenen vuotta sitten v. 1997
Asuimme Tampereella Olkahisissa ja viihdyimme loistavasti. Kirjoitin graduani Tampereen yliopiston kauppatieteiden laitokselle, haaveilin valmistumisesta ja kivasta työpaikasta. Kesällä 1997 aloin treenata ensimmäistä maratoniani varten.
Viisi vuotta sitten v. 2002
Olimme asuneet jo kaksi vuotta Tukholmassa. Vaihdoin työpaikkaa ja olin iloinen, että sain vihdoin tehdä ”koulutustani vastaavia” hommia. Kävin Suomessa työn vuoksi kerran pari kuussa, mutta muuten pakonomainen reissaaminen Tampereelle alkoi vähentyä. Koti-ikävä alkoi helpottaa toisin sanoen.
Kolme vuotta sitten v. 2004
Vaihdoin taas työpaikkaa ja päädyin nykyiseen työhöni. Pidin superpitkän kesäloman, jonka aikana yritin keksiä miksi haluan isona. En keksinyt. Matkustimme Åreen laskettelemaan ja kesällä vaelsimme Alpeilla ja tapasimme ystäviä Tampereella ja Luxemburgissa.
Vuosi sitten v. 2006
Ostimme vihdoin oman kodin Tukholmasta ja vuosien väliaikaisuuden tunne hävisi. Ensin asunnon etsintä ja sitten muutto ja remontti kuluttivat aikaa, rahaa ja hermoja, mutta elokuun tupareitten jälkeen tilanne rauhoittui. Aloin opiskella muodin teoriaa Tukholman yliopistossa ja vähitellen tajusin vihdoin löytäneeni oikean polun. Vietimme pitkän ihanan loman joulun ja uuden vuoden yli Thaimaassa.
Tähän asti tänä vuonna
Aloitin blogin pitämisen ja vähän myöhemmin löysin tieni ”muotibloggareitten” ihmeelliseen maailmaan. Juoksin kolmannen maratonini (edelliset v. 1998 ja 2000), joka oli raskain kaikista juoksemistani. Kirjoitin maisterikurssin lopputyön ja samalla päätin jatkaa opintoja vielä toisen vuoden, Masters-tutkintoon asti. Sain ilokseni ja yllätyksekseni pikkuvarpaan kynnen muotimaailman oven rakoon.
Eilen
Juhlin kaverin vauvan nimijuhlia ja toisen tupaantuliaisia sekä kihlautumista. Päädyin pohtimaan toisilleen outojen ihmisten roolien muodostumista ryhmässä. Miten mielenkiintoinen, hauska ja viihdyttävä päivällispöytäkeskustelu ei koskaan voi olla one man show, sillä nautinto syntyy vuorovaikutuksesta. Ainakin Mintun.
Tänään
Olen ollut reipas ja osallistunut taloyhtiön pihatalkoisiin. Pessyt pyykkiä ja tehnyt kaikkia arkisia ja tylsiä asioita. Tarkoitus olisi kirjoittaa vielä valmiiksi yksi juttu, aloittaa essee, jonka palautuspäivä on perjantaina sekä pakata Tampereen reissua varten. (OBS! Muista tilata taksi aamuksi!!)
Huomenna
Lähden aikaisin aamulla työmatkalle Tampereelle (jesh!)! Tapaan reissun aikana onneksi kuitenkin myös sekä vanhan rakkaan ystäväni, kummityttöni ja äitini. Tarkoitus olisi ehtiä shoppailla ainakin nahkaa nahkahametta ja vyötä varten.
Ensi vuonna
Voin lisätä nimeeni MA, Fashion Studies (vähänkö hei hienoa!!). Juoksen Tukholman maratonin niin, että maalissa sekä aikani että vointini ovat erinomaiset. Löydän itselleni vihdoinkin työn, jossa viihdyn. Olen reipas ja iloinen enkä äksyile muille, kun olen ihan itse ahtanut aikatauluni liian täyteen hommia. Kirjoittelen ahkerasti Go 4 it vol. 2 –blogiin ja nautin edelleen olosta osana muotiblogosfääriä!
10 Comments
Olisitko silloin 10 vuotta sitten Tampereella uskonut että tämä kaikki tulee tapahtumaan…? Niin se vaan aika kuluu ja vuodet vierii…
Mari-Johanna: No en tosiaan osannut arvata tahi aavistaa! Päinvastoin – mikäli joku olisi tullut tällaisia tulevaisuuden skenaarioita ehdottamaan olisin kyllä nauranut makeasti… Elämä voi kyllä yllättää!
Piipahdapa huomenissa (?) Pyynikillä pyöriessäsi Pirkankadullakin, jos vain ennätät! Vaikka kiireinen taidat olla…
Hej Minttu,
Skulle inte Paula Suhonen visa kläder på Paris modevecka i höst?
Har inte läst om kollektionen nånstans, har du nån info om hur det gick osv?
mvh B-M
Saako udella, kuinka työlästä Tukholmaan muutto Suomesta oli? Löytyikö asunto helposti?
Tuike: Oli niin paljon kaikkee… Next time – I promise!!
B-M: Japp – det gjorde hon… Jag har lite medvetet låtit bli att skriva om det eftersom ja önskar – så klart – all lycka till Paola men hennes stora framgångar är lite svårare se från Stockholms synvinkel. Om du förstår vad jag menar… Hennes visning gick tydligen bra – dvs. felfritt men som jag har förstått var det inte alla “vip”s på plats trots att det var mycket public.. Jaja. Här har det inte varit iaf någonting om henne…
Antti: Vakituisen vuokra-asunnon löytäminen Tukholmasta on aika hankalaa. Lyhytaikaisen (muutama kk – pari vuotta) vuokrakämpän voi löytää hyvinkin helposti varsinkin, jos on valmis asumaan keskustan ulkopuolella. Vuokrasännöstelyn ansiosta myös yksityiset vuokrat ovat suht inhimillisiä.
Antti: Piti vielä lisätä, että muuten muuttaminen on helppoa! “Paperisota” ja muu hässäkkä samaa luokkaa kuin jos muuttaa Tampereelta Helsinkiin! 🙂
Kiva kuulla että vuokra jotenkin kohtuulliset, tuntuu että täällä Helsingissä ne vaan nousee ja nousee! Olen saanut sellasen kuvan että se vuokraus-systeemi on tosiaan muuten jotenkin sekava ja omituinen :))
Aina toisinaan tulee haaveiltua asumisesta Tukholmassa tai jossain muussa ihanassa eurooppalaisessa kaupungissa!
Jag önskar förstås också att det skall gå bra för Paula….inte en enda svensk modeblogg har skrivit om hennes visning, hittade litet på en fransk….trist!