Author: Minna Paakkulainen

Tänäänhän on joku loppiainen. Täkäläisten kauppojen aukioloperiaatteet on sen verran joustavat, että putiikit ovat yleensä auki oli pyhä tai ei. Etenkin keskustassa pienemmätkin pyrkivät pitämään bisneksen pystyssä, sillä turistit nyt ainakin shoppailevat viikonpäiviin katsomatta. Loppiainen sattui nyt kuitenkin olemaan yksi niistä harvoista pyhistä, jolloin putiikinpitäjät olivat valinneet vetää lonkkaa. Niinpä niin Skindeep, Natalie Schuterman kuin kyljessään kyhnyttävä mielenkiintoinen uusi tulokas Domainkin jäi koluamatta.

Isommat ostosmekat olivat business as usual, joten TopShop-vierailulla tuli koluttua koko SOUK. Eniten löytöjä tuli tehtyä Monkista, toisaalta Oasikseen jäi yksi lyhyt musta villakangastakki, joka ehkä vielä osoittautuu tarpeelliseksi…

Karkilla on tämä sama mekko mustana, mutta nyt sen sai puoleen hintaan violettina. Koska Karkin mekko on ollut lähes päivittäin jonkun meistä päällä, tuumasin, että violetille (joka on meidän kaikkien lemppariväri) on varmasti myös paljon käyttöä. Mekko on siis Mintun, vaikka Peetu toimiikin mallina…
T-paita Monkista puoleen hintaan. Tummansinisellä pohjalla pikkuisia vaaleanpunaisia tähtiä ja Lontoon rae -painatusta. Tääkin on oikeesti Mintun. 🙂
Harmaa perusribbipoolo, Oasis.

Peetu löysi itselleen ihanan turkoosin neuleen Monkista. Lyhyt malli toimii erinomaisesti korkeavyötäröisten hameiden ja housujen parina tai pidemmän topin kanssa, niinkuin kuvassa. Minttu saa kuulemma lainata.

Puoli kahden maissa – eli noin puoli tuntia ennen NK:n alen alkua – aloimme vyöryä kohti Hamngatania. Tuumasin siinä kävellessämme, että onhan se aika mautonta mennä niin aikaisin tavaratalon oven ripaan roikkumaan, mutta pääsemmehän sitten ensimmäisten joukossa sisälle ja nopeasti pois tungoksesta. Olimme varmaan parin korttelin päässä, kun kadulla alkoi näkyä tiivissä muodostelmassa seisovia ihmisiä. Muutama satametriä lähempänä iski tajuntaan, että kyllä – kaikki nämä ZILJOONAT ihmiset ovat tulleet jonottamaan päästäkseen NK:n aleen jo tuntikausia sitten.

Järkeilin nopeasti, että todennäköisyys saada käsiin jokin niistä arviolta viidestä kappaleesta Marc by Marc Jacobs -laukkuja, joita olin etukäteen zoomaillut, on todella olematon. Tuumasimme siis Peetun kanssa, että vahvistamme itseämme herkullisilla bageleilla ja latteilla läheisessä Espresso Housessa samalla kun odotamme, että jono NK:n ulkopuolella hälvenee. Sitten voisimme pyörähtää tässä näköjään leveysasteen odotetuimmassa alessa ja ehkä ottaa pari hassunkurista kuvaa blogijuttua varten. Tunsimme olomme sivistyneeksi ja fiksuksi.

Päädyimme lopulta NK:lle vähän kolmen jälkeen ja monet special-ale-pöydät ammottivat silloin jo tyhjillään. Väkeä oli paljon, mutta mitään hysteerisen hauskaa kaaosta á la Hullut Päivät ei kylläkään ollut havaittavissa. Haahuilimme laukkuosastolla, missä oli edelleen aika paljon jäljellä mm. Longchampin ja Furlan laukkuja. Peetu sovitteli nahkahanskoja, mutta muuten ei näkynyt oikein mitään kiinnostavaa.
Oltiin oikeastaan jo lähdössä poispäin, kun yhtäkkiä huomasin, että pari myyjää tulee henkilökunnan ovesta tavarakärryn kanssa. Kärryssä olevat tavarat oli varastopakkauksessa (kääritty silkkipaperiin), mutta olin havaitsevinani tutun laukun kahvan. Kärppänä hyökkäsin kärryn luo (noin viidenkymmenen muun tarkkasilmän kanssa…) ja lyhyen mutta hermoja raastavan odottelun jälkeen kärrystä paljastui uusi armakseni:

joka oli peräti -50% alessa!!!

Mitä tästä opimme? No, ehkä emme mitään, mutta fikalla kannattaa aina käydä!

Tänään on ohjelmassa Mintun ensimmäinen virallinen hyökkäys alennusmyynteihin. NK:n ale alkaa klo 14.00, jolloin sisään pääsevät vain kanta-asiakaskortin haltijat. Ooh, mitä luksusta… haha. Tavoitteena olisi poiketa myös Natalie Schutermanilla, Skindeepissä ja TopShopissa.

Ainoa asia, jonka toivon löytäväni on suloinen elämäntoveri, joka inkarnoituu nahkaisen laukun muodossa. Joitakin Marc by Marc Jacobseja olen kytännyt NK:lla, mutta pikkuisen olen epävarma josko se sieltä lopulta löytyy… Jos saalista ei tule, singahtaa tilaus cyberavaruuteen tästä laukusta.
Aleasustuksessa keskeisintä on mukavuus. Kivasti näkyy muuten kuvassa päivän talvinen keli pikku lumisateineen.

  • Musta villatakki, The Shirt Factory
  • Tummanruskea t-paita, H&M
  • Musta trikoohame (oikeasti mekko), American Apparel
  • Mustat sukkikset, Lindex
  • Ruskeat bootsit, Vagabond
  • Harmaa villahuivi, Vero Moda
  • Prätkärotsi, kaverin vanha
  • Kassi, Marc by Marc Jacobs
Illalla sitten raporttia mahdollisista löydöistä!
EasyLooks on ruotsalainen meikki-innovaatio, joka tuli markkinoille suunnilleen noin vuosi sitten. EasyLooksin perusajatuksena on, että samasta paketista löytyy kaikki tarvittava meikin tekoa varten pohjustuksesta alkaen. Vain ripsivärin olisi tarkoitus löytyä omista varastoista.
Yksi EasyLooks paketti sisältää tarvikkeet neljää meikkauskertaa varten. Pakkaustapa muistuttaa lääkepakkauksista tuttua hygieenistä systeemiä ja yksi meikkiliuska on helppo irrottaa kuljetusta varten. Pakkauksen hinta on noin 10 euroa, joten yhden meikkauskerran hinnaksi tulee noin 2,5 euroa.
Go 4 it vol. 2:n tiukka meikkiarvostelijaraati, Minttu & Peetu testasi Blue Days Look -nimisen meikkisetin.
Testauksessa on siis näytepakkaus, joka on tarkoitettu yhteen meikkauskertaan. Aluksi aprikoimme mahtaako värit riittää kahteen meikkiin, mutta hyvin pian puuhaan ryhdyttyämme havaitsemme, että töhnät riittäisivät koko Suomen hiihtomaajoukkueen naisten meikkaamiseen. Itsemme lisäksi.
Minttu:
Pikkuisen tuollainen hullu-kissamummo -katse kuvissa ja muutenkin ero kuvien välillä on yllättävän valju… Pidin pakkauksen poskipunan sävystä (joka tuskin näkyy kuvassa), mutta huulipuna (joka taas näyttää kuvassa ihan kivalta) oli makuuni ihan liian kirkas aprikoosinpunainen.
EasyLooksin plussat:
+ väriä on tosi riittävästi – meidän kokeilun jälkeen näytepakkauksen värinapit näyttävät lähes koskemattomilta
+ systeemin avulla on helppo kokeilla itselleen uusia värejä
+ paketissa olevien ohjeiden avulla meikkaaminen on tosi helppoa
+ meikkivoide ja peitevoide peittävät todella hyvin ja iho näyttää yllättävän matalta ilman puuteria
+ tuotteet ovat tuoksuttomia ja allergiatestattuja
+ yksi meikkiliuska vie minimaalisen vähän tilaa laukussa – eli helppo kuljettaa mukana

Peetulta tuli vähemmän positiivista palautetta. Ainoastaan huulipunan sävy oli Peetusta ihanan raikas. Sinilila luomiväri näytti kuulemma ihan siltä, että olisi silmä mustana…

EasyLooksin miinukset:
– meikki on tarkoitus laittaa sormin ja ainakin luomivärin kohdalla homma oli aikamoista söhräämistä
– meikkivoide oli vähän liiankin peittävää. Peetun mukaan se tuntui kumisaappaalta
– testipaketin värisävyt olivat vähän oudot – vai onko tosiaan tapana laittaa tummaa sinililaa ja vaaleaa helmiäisturkoosia samaan silmämeikkiin?
– pakkausta ei pysty sulkemaan, vaikka värejä jää paljon yli
– voidemaisen luomivärin pysyvyys arveluttaa, kun luomia ei ole puuteroitu

Itse en varmasti hankkisi juuri tätä Blue Days -sävyistä settiä, mutta EasyLooksin kotisivuilta löysin parikin meikkiä, Smokey Eyes ja Sun Kissed, joita voisin kyllä kokeilla. Testiversioon oli pakko lisätä rajaukset ja ripsiväriä ja silti olo oli kuin olisin tulossa lavatansseilta 70-luvulla…

Lite bättre? Va??

Fashion and clothing, that is, may be the most significant ways in which social relations between people are constructed, experienced and understood.

Malcolm Barnard kirjassa Fashion as Communication

Tein edellisen lopputyöni – joka vastaa siis laajuudeltaan ruotsalaisen magister-uppsatsin vaatimuksia – muodin vaikutuksista urheiluvaatteisiin. Tavoitteena oli tutkia, mikä on muodin merkitys silloin, kun kysymyksessä on urheiluvaatteet. Esimerkkinä lopputyössä oli juoksemiseen tarkoitetut vaatteet. (BTW. Teksti löytyy yhä täältä, jos joku sattuu olemaan kiinnostunut).

Vuoden muodin teorian opiskelujen jälkeen olo tuntui jotenkin keskeneräiseltä ja kansainväliselle Masters-tasolle johtava jatkovuosi houkutteli. Syksy on ollut kiinnostava ja antoisa, mutta nyt alkaa (kaiken muun lisäksi) gradu-angsti painaa päälle. Tämän kurssin lopputyö, Masters Thesis, vastaa vaatimustasoltaan ja laajuudeltaan Suomen gradua, josta on jo tuskaisia kokemuksia. (Terkkuja vaan Tampereelle…)

Tällä hetkellä ajatuksena on jatkaa urheiluvaatteiden ja muodin parissa, mutta tarkastella asiaa tismalleen päinvastaisesta näkökulmasta edelliseen lopputyöhön verrattuna. Kysymys, miksi naiset käyttävät sporttivaatteita trendikkään pukeutumisen osatekijänä on ollut pohdinnan keskipiste. Minkälaisen viestin naiset haluavat lähettää ympäristölle, kun yhdistävät alunperin treenaamiseen tarkoitetun vaatteen normaaliin arkiasuunsa? Todella alkuvaiheessa olevan gradun työotsikko on: Female superheroes or display of discipline? – A study of sportswear worn as a part of fashionable dress. Tutkimuksessa ei ole mukana eri alakulttuurien edustajia, vaikka hip-hopparit Adidas-puvuissaan ovatkin jo ihan käsite, vaan tarkoitus on tarkastella “tavallista” käyttömuotia.

Vähän kuin lämmittelyksi olisi kiva kuulla blogin lukijoilta kommentteja urheiluvaatteiden arkikäyttöön (= muuhun kuin treenikäyttöön) liittyen. Käytätkö itse urheiluvaatteita osana arkipukeutumista? Mitä mieltä olet, jos näet esim. toimistolla tai muussa ei-liikunnallisessa yhteydessä jonkun, joka käyttää urheiluvaatteita? Vastaukset eivät tule graduun tai muutenkaan kommenttiboksia laajemmin esille, mutta olisi mukava kuulla, millaisia ajauksia tämä herättää!
Niinkuin aikaisemminkin jo kirjoitin H&M:n kevätmallisto ei ole oikein iskenyt makuuni. Löpsöä jerseytä olevat tunikat ja liuhuvat topit samoin kuin “graafiset”, “etnot” ja “70-lukuhenkiset” printit tuntuvat niiiiin last seasonilta. Esimerkiksi etnoilu on ensi keväänä parhaimmillaan afrikkalais-beduiinihenkistä ja liiallisen krimskramssun a lá H&M voisi mielellään unohtaa…

So last season??

Ovathan ne silti H&M:llä himskatin taitavia. Kaikista blääh-tunteista huolimatta onnistuin väsäämään sinne melkein tonnin (OBS! kruunuissa!!) tilauksen…

Ostoskoriin vilahti mm.:

T-paitatarjouspaketti, kaksi paitaa yhteensä 49,- kruunua. Jotenkin näitä tarjouspaketteja on ihan mahdoton vastustaa… Yleensä paidat ovat onneksi suhteellisen hyvää laatua hintaansa nähden ja niiden palvelusaika koti- ja treenauspaitoina on pitkä. Silti yleensä tuplapaketin värillinen yksilö päätyy hyljeksittyjen pinoon. Tuo ovelanpunainen sävy voisi kyllä olla kerrankin hitti.

Valkoinen kauluspaita, 149,- kruunua. Olen etsinyt jo pitkään – tosin aika epäaktiivisesti – hyvää valkoista puuvillakauluspaitaa. Malliltaan tämä H&M:n paita on lähellä täydellistä: muotoiltu, mutta ei tyköistuva. Otin sen tosin varmuuden vuoksi kokoa isompana kuin normaalisti, jotta se ei varmasti ole liian piukea. Hihojen käännetyt rannekkeet ei tosin saa yhtään pluspistettä, mutta materiaali on onneksi sentään 75% puuvillaa. Toivon todella, että paita on livenä edes kelvollinen ja täyttää tarpeen kunnes kohdalle osuu se oikea..

Valkoinen Organic Cotton -sarjan toppi 98,- kruunua. Kuvasta näkee tosi hyvin (nooot), että olkaimet ovat hauskasti tuplat ja napit vanhojen laamapaita-nappien tapaiset. Käytän valkoisia toppeja tosi paljon neuleiden, villatakkien, jakkujen ja lyhyiden paitojen (joo – ne tulevat taas – don’t say I did not warn you!!) alla. Lisäksi haluan pikku ostoksellani kertoa H&M:lle, että heidän kannattaa jatkaa Organic Cotton -linjan tekemistä.

Luonnonvalkoiset “pitsi”korvikset 19,50 kruunua. Vastaavia härveleitä olen ihastellut mm. Urban Outfittersilla, mutta koska olen vasta ihan lähiaikoina alkanut uudelleen käyttää korvakoruja, tuntuu jotenkin turvallisemmalta valita edulliset korvikset, joilla voi testata onko nämä nyt ylipäätään mun juttu vai ei.

Lisäksi ostoskoriin siirtyi nilkkasukkia, sukkahousuja ja muuta sellaista tylsää arkikamaa, jota ei viitsi eikä muista ikinä putiikissa käydessä ostaa.

Old stuff