Ensi lauantaina on sitten ne häät, josta olen säpissyt koko syksyn! Ihan hurrjan jännää!! Onneksi lähestulkoon kaikki on jo kondiksessa. Ainakin tietääkseni. Mitä nyt oma pukuni on vielä aika oleellisesti kesken ja muutakin pientä säätöö on tottakai. Vastuualueelleni kuuluneen yllätysohjelman kanssa voin toivottavasti jo huokaista helpotuksesta – olettaen, että toinen best man on tehnyt osuutensa.
Koska eilinen laukkaus kaupungilla ei tuottanut tulokseksi keskeneräisenä makoilevan mekon kaveriksi sopivaa herkänrokua korua (NK:llakin vain tasan yksi Marc Jacobsin rannekoru! ja Hermèsin versiot olivat aavistuksen liikaa budjetilleni…) päätin rakennella sellaisen ihan itse. Perusraaka-aineena vanha tuttu Bauhausista aikoinaan hankittu ketju ja kermanvalkoinen satiininauha. Satiininauha vähän vaimentaa pelkän ketjun särmikkyyttä ja tekee siitä paremmin häätunnelmaan sopivan.
Pikkuisen on vielä pujottelua jäljellä, mutta onpahan jotain näperreltävää samalla, kun vahtaan Nobel-juhlien pukuja telkkarista tänäiltana. 🙂
Sain sentään ostettua eilen sukat kaasopukua varten. Äidyin oikein törsäämään Wolfordin sukkiin, kun olivat mielestäni ihan mahottoman ihanat. Ohuesti kuultava verkkokuvio ja pieniä pisteitä… Musta yläreuna mustine satiinirusetteineen kruunaa koko hommelin. Niin pienestä se on joskus kiinni.
Saan kyllä hermarin ja itkupotkuraivarin, mikäli onnistun sössimään sukat hajalle jo alkuillasta.
Muutamaa napakkaa meiliä lukuunottamatta itse morsian vaikuttaa olevan suhteellisen rauhallinen. No, vielä tässä ehtii päästä paniikkiin jos toiseenkin ennen lauantaita… ;D














