Oikeasti tajusin, että on perjantai vasta, kun tsekkasin muutaman feedeihin ilmestyneen lemppariblogini tuoreimman postauksen. Lomafiiliksen yksi ihmeellisyyksistä on, että ajantaju häviää aika täydellisesti.
Perjantai alkoi tukevalla aamiaisella. Åre-leipä oli niin söpö, että sitä ei melkein raaskinut leikata.
Rinteestä ei tullut tänään räpsittyä kuvia. Ei oikein malttanut pysähtyä kamerahommiin, sillä eilen iltapäivällä alkanut lumisade oli jatkunut koko yön ja rinteet olivat peittyneet parinkymmenen sentin untuvan kevyeen puuterilumeen. Voin kertoa, että laskeminen tuntui aivan taivaalliselta.
Iltapäivällä Åre Torgetilla.
Karkki, Minttu ja Peetu matkalla haukkamaan “pientä palaa”.
Karkki ja Peetu ravintolassa.
Asuvalintoja rinteen ulkopuolella säätelee pääasiassa mukavuus, lämpimyys ja yleinen helppous. Tänään äidyin kiskomaan päälle mukaan pakatun nahkaminarin – ja kyllä oli heti kylmä kintuista. No, paksujen sukkisten läpi ei onneksi näy sinipunamustiksi jostain kumman syystä muuttuneet polvet. Ha ha!
Sofistikoituneita aterioita… Paitsi että täyslihajauhelihasta paistettu hampurilainen oli kyllä taivaallisen hyvää!
