Edit: Ei ole hukkapäivä tämäkään… Tuli opittua, että törkeessä kiireessä ei kande tehdä edes pikapikaisia vinkkijuttuja tänne plokiin! Kuten tarkkasilmäiset lukijat huomasivatkin – söhlöamaootta Minttu oli tällännyt minibudjetilla aikoinaan toteutetun Inglorious Bastards -leffan julisteen tänne aamuhöperöissään. No tilanne on nyt korjattu ja huippupostauksen message on edelleen ajankohtainen. 🙂
I got one word for you:
Menkää ihmiset katsomaan erinomainen elokuva!!
Tänään olisi tarkoitus käydä katsastamassa Tarantinon Inglorious Basterds. Vähän ambivalentti olo mennä katsomaan yhden suosikkiohjaajansa elokuvaa, josta on kuullut pelkästään vähintäänkin ylistäviä lausuntoja. Odotukset ovat huippukorkealla ja se ei yleensä tiedä kovin hyvää.
Päädyin lähtemään liikkeelle samassa asussa, jossa olin aamun tilaisuudessa. Välillä kyllä näytti siltä, että sukelluspuku olisi järkevämpi ratkaisu, mutta onneksi alkuiltapäivän ukkosmyrsky vaihtui sopivasti unelmaisen aurinkoiseksi syysillaksi. Ja toisaalta yli kahden ja puolen tunnin leffaa ei todellakaan viitsi istua kinnaavissa farkuissa – rento neulemekko on ziljoona kertaa mukavampi vaihtoehto.
Taisipas unohtua jotkut kummalliset ISO-asetukset kameraan, kun on niin rakeisia kuvia, vaikka valaistusolosuhteet olivat aivan mainiot… Oh well. Parempia kuvia sitten taas ens kerralla – promise! 🙂
L’Oréal Paris lanseeraa syksyn mittaan liudan uutuusmeikkejä. Kävin aamutuimaan tutustumassa, mitä on tulossa ja sain kotiin tuliaisiksi testausta varten muutamia, varsin lupaavan tuntuisia tuotteita.
Seikkaperäinen selostus auttanee kaavoihin kangistunutta ehostajaa löytämään uusia tyylejä. Jostain kumman syystä kyllä tuntuu vähän siltä, että huolimatta kaikenmaailman vinkeistä ja meikkauskoulutuksista, värejä tulee sudittua nassuun tismalleen niinkuin aina ennenkin…
Esimerkkiehostuksesta tuli näin hemaiseva. Meikkitaiteilija oli muuten aika yllättäen sitä mieltä, että liiallinen ehostustrendien seuraaminen ei ole hänestä inspiroivaa eikä mitenkään erityisen tärkeää. Tärkeintä on, yllätys yllätys, että viihtyy itse ja että löytää itselleen sopivat värit ja tuotteet.
Uutuusluomiväri ColorAppeal Trio Pro lupaa intensiivisen lopputuloksen ja valmistuksessa käytetty “Baked Technology” erinomaisen pysyvyyden. Vaalea beige-ruskea paletti pääsee heti arkikäyttötestaukseen. Musta-harmaa paletti houkuttaa vihdoinkin eksperimentoimaan klassisten sumusilmien kanssa.
GlamShine Volymizer -huulikiilto on jatkoa erinomaisella pysyvyydellä briljeeraavalle GlamShine -sarjalle. Uutta on plumping-efekti, joka lupaa huulista ihanan täyteläiset. Sinänsä mainiota, sillä olen onnistunut hävittämään erinomaisen Smashboxin O-Plump -huulikiillon. Minä, joka en oikeasti ikinä hukkaa mitään! GlamShine -sarjassa on valitettavasti vähän liikaa glitteriä makuuni, mutta lupaan antaa sille mahdollisuuden…
Infaillible Eyeliner lupaa pysyä paikoillaan sievänä tuulessa ja tuiskussa sekä kestää syystä tai toisesta silmistä vuotavat kyyneleetkin. Pehmoinen helposti levitettävä koostumus vaikuttaa ihan lupaavalta, mutta aika ihme tuote saa olla, että siirtyisin pois luottotuotteestani Chanelin kakkumaisesta eyelineristä!
Sen sijaan maltan tuskin odottaa, että pääsen testailemaan ripsiä tuuheuttavaa ja pidentävää Double Extension settiä. Erillinen Renewal Lash Serum lupaa vahvistaa ja tuuheuttaa ripsiä merkittävästi jo neljän viikon käytön jälkeen. Reipas esittelijäneito vakuutti itse huomanneensa selvän eron jo neljän päivän käytön jälkeen. Loistavia uutisia tyypillisistä pohjoismaalaisen mitättömistä ripsistä kärsivälle Mintulle! Settiin kuuluu myös uudistettu Double Extension ripsari, joka sisältää samaa seerumia. Tuotteiden yhteisvaikutus on kuulemma hämmästyttävä. No, raportoin ehdottomasti, minkälaisen vaikutukset patentoidut über-uutuudet saavat aikaiseksi. Yleensä ylisanoista saa kyllä karsia vähintään 90 % pois…
Nyt kävi niin, että Helsinki Vintage -kisan toinen voittaja, Turun Tilda, ei pääsekään osallistumaan tapahtumaan. Arvoin ihan old school -menetelmällä uuden voittajan ja arpaonni suosi nimimerkkiä:
JASMINE!!
Onneksi olkoon voittajalle! Toivottavasti saatte oikein hauskan ja antoisan päivän Helsinki Vintagessa!
(Vitsit, kun tekisi mieli osallistua Pajatso-turnaukseen… aikoinaan olin aika kuha iskemään 50 pennisiä masiinaan. :DD)
Lähetätkö Jasmine omasi ja ystäväsi nimen osoitteeseen go4itvol2@gmail.com, niin saatte nimenne tapahtuman vieraslistalle!
Kannatan ehdottomasti säännöllistä ja perusteellista vaatekaapin siivousta. Järjestelyprosessin tuloksena heivaan menemään armotta kaikki vetimet, jotka ovat jääneet käyttämättä. Periaatteeni on, että jos vaate ei ole eksynyt kertaakaan päälleni edellisellä sesongilla, se saa lähteä. Eli siis syyssiivouksessa lähtöpassin saavat kaikki ne kesävaatteet, joita en ole käyttänyt kevään tai kesän aikana. Kaikkein rakkaimmat yksilöt saattavat saada armoa yhden puhdistuksen ajan, mutta kaksi sesonkia pölyttymään jääneet raukat joutavat kirppikselle ilman haikeutta.
Paitsi… Nihilistinen ehdottomuus ei ole koskaan ollut vahvimpia puoliani ja siksi tietyt vaatteet päätyvät säilytyslaatikoihin vuosi toisensa jälkeen. Näitä ovat olleet mm. hankintahetkellä erittäin kalliit vaatteet, esim. investointihenkiset päällysvaatteet ja osa itse, yleensä varsin tyyriistä kankaista, ompelemistani vaatteista. Onneksi näin, sillä syksygarderobini sai juurikin täydellisen trendikästä täydennystä omista varastoistani! Vaateinventaariossa löytyi mm.
Chanel-henkinen pikkuhame
Näpsäkkä perushame hiukan Chanel-tyyppisestä kankaasta oli ehdoton suosikkini joskus 80-luvun loppupuolella. Rakas ystäväni Tinni toi kankaan tuliaisina Rooman reissultansa ja suunnitelmien mukaan siitä valmistui silloin ah-niin-ajankohtainen jakkupuku.
Hameen parina on tosiaan jossain olemassa melko vartalonmyötäinen bleseri. Olkatoppaukset ja järkyn suuret kultanapit kuuluivat tietty ajan henkeen. Kasarilla ei paljoa kainosteltu! Tiedän, että jakku on tallessa jossain, mutta heti ensimmäiset etsinnät eivät valitettavasti tuottaneet tulosta…
Samettimekko
Suorastaan rrrakastan mekon suurikukikasta loimusamettikangasta! Muistan, että kävin hiplailemassa kyseistä järkyttävän kallista kangasta Tampereen Stockan kangasosastolla vähintään ne kuuluisat ziljoona kertaa, ennenkuin päätin ansaitsevani ihanan samettimekon. Tykkään myös kovasti klassisen oloisesta mallista niukkoine päänteineen.
Kuvasta näkyy ehkä hiukan huonosti, mutta mekon edusta on ylhäältä alas asti napitettu pompulaisilla samalla kankaalla päällystetyillä napeilla. Luv!!
Mokkanahkainen kirjekuorilaukku
Käsintehty musta mokkanahkainen kirjekuorilaukku on kasarityyliä parhaimmillaan. Ehkä joku muukin muistaa vielä nuo hilpeän 80-luvun viimeiset vuodet, kun kolmio oli kuvioista parhain eikä graafisten muotojen kanssa muutenkaan säästelty. Litteytensä vuoksi laukku ei ole ihan käytännöllisimmästä päästä, mutta hei, eihän sitä nyt kaikkea voi vaatia!
Mitäs tykkäätte löydöistäni? Kannattiko säästää?
