Poikettiin eilen illalla Silverin kanssa aika uudessa, trendikkääksi hypetetyssä Miss Voon -ravintolassa. Paikka on tosi suosittu, eikä sinne yleensä mahdu ilman pöytävarausta. Näin pitkäperjantaina oli kuitenkin sen verran hiljaista (koko city vaikutti ihan poikkeuksellisen kuolleelta!), että saatiin pöytä ihan ilman odottelua.

Ruoka Miss Voonissa on kekseliästä ja niin – trendikästä kai sekin. Annokset ovat aasialaisvaikutteisia with a Nordic twist. Joku muukin on ilmeisesti tykännyt, sillä paikka on saanut suosituksen sekä arvostetuissa Michelin Guidessa että ruotsalaisessa White Guidessa.

Ravintolaa on myös ylistänyt järjestään  jokaikinen täkäläinen ravintolatoimittaja arvosteluissaan. Tuollainen aina kiinnostaa Minttua – pitäähän se nyt tsekata, mistä täällä kuhistaan. Niinpä ei ollut vaikea keksiä ehdotusta, missä tavattaisiin.

Palvelu oli erittäin ystävällistä ja kotoisen mutkatonta. Eli ei tullut yhtään sellainen olo, että henkilökunnalle olisi noussut kehut ja trendikkyys hattuun, niinkuin joskus valitettavasti käy. Ei ole ollenkaan ravintolalle eduksi, jos asiakas tuntee olonsa vaivautuneeksi ja epämukavaksi. Tarjoilijat suhtautuivat ihan ymmärtäväisesti siihenkin, että meillä meni varmaan 45 minuuttia ennenkuin ehdittiin edes vilkaista menua. Pitihän sitä nyt ensimmäisenä päivittää päällimmäiset kuulumiset! 🙂

Toisen bloggarin kanssa ravintolassa käymisessä on se(kin) hyvä puoli, ettei tosiaankaan tarvitse selitellä sitä, miksi jokaisesta annoksesta, sampanjalasillisesta, ruokalistasta etc. pitää napsia kuvia. Haha!

Yhteisistä puheenaiheistakaan ei ole pulaa. Meillä on jo Silverin kanssa molemmilla viisi (!!) vuotta bloggausta takana ja jaksettiin jauhaa siitä, miten älyttömästi koko muotiblogiskene on tänä aikana muuttunut. Kumpikaan ei todellakaan haikaile takaisin niihin alkuaikojen kotikutoisiin tunnelmiin, mutta kyllähän kehitys on tuonut mukanaan myös vähän vähemmän kivoja lieveilmiöitä. Kuitenkin esim. joidenkin blogien ammattimaistuminen ja bloggaamisen muuttuminen työksi on vain ja ainoastaan positiivista. Sama ilmiö kun on ihan tuttu minkä tahansa muunkin harrastuksen kohdalla. Jos jääkiekosta, muffinssien leipomisesta, runojen kirjoittamisesta tai koirien kasvattamisesta voi tulla harrastuksen kautta työ, miksei myös bloggaamisesta? Blogosfäärissä on kuitenkin aina tilaa ja tilausta myös harrastelijoille.

Kaikki Miss Voonin annokset ovat kokoa “keskisuuri” (tai pieni oikeastaan). Eli vähän suurempia kuin alkupalat, mutta kuitenkin selkeästi pienempiä kuin normaali pääruoka. Tarjoilija suositteli, että illallinen koostuu noin 2 – 4 annoksesta. Minttu tilasi kaksi annosta ja Silver kolme. Ihan ensimmäisenä pöytään tuli friteerattuja jättikatkarapuja ja kastiketta. Limeltä ja kevyesti chililtä maistuva kastike oli niin hyvää, että vähältä piti, etten ottanut ja nuollut tuota pientä kulhoa! Silver otti lisäksi pilgrimmusslor (auttakaa, mitä nämä on suomeksi!!).

Toiseksi annokseksi tilasin ruohovasikkaa. Ihan lempeänmaukas sekin, ehkä aavistuksen liiankin lempeä pikanttien rapujen jälkeen. Liha oli tosin taivaallisen pehmoista ja mureaa. Ohuksi siivuiksi leikattuna se suorastaan suli suussa.

Paikkaa on kehuttu niin new yorkilaiseksi kuin se ylipäätään Manhattanin ulkopuolella on mahdollista . En ole ikinä käynyt New Yorkissa (shame on me!), mutta tykkäsin oikein kovasti ravintolan tunnelmasta. Keittiö on auki poikkeuksellisen myöhään – peräti yhteen asti yöllä, joten myöhäisempikin illastaja saa kupunsa täyteen. Viikonloppuisin paikalla on myös dj. Tosin pitkäperjantai oli poikkeus, joten sen sopivuudesta tai sopimattomuudesta en osaa sanoa mitään.

Mikään ihan ilmainen paikka Miss Voon ei ole. Vaikka annokset sinänsä eivät ole kovinkaan kalliita, tulee illallisesta helposti hintava, kun annoksia tilaa useamman. Ruuan lisäksi kuulemma paikan drinkit ovat huolella tehtyjä ja maistamisen arvoisia. Me pysyttiin vain kuplivassa, joten tuohon en osaa sanoa mitään. Heti sisäänkäynnin  jälkeen on tosin ihan kivan oloinen pieni baari-alue ja ajattelin kyllä, että siellä voisi joskus toisella kertaa pistäytyä vaikka ihan pelkästään drinkillä.

 Miss Voon sijaitsee osoitteessa Sturegatan 22 – eli ihan lähellä cityn ja Östermalmin shoppailualueita. Voin kyllä suositella lämpimästi paikkaa ainakin kaikille niille, jotka tykkäävät aasialaisvaikutteisesta ruuasta. Mikään pihvimättömesta Miss Voon ei todellakaan ole, mutta tunnelmaltaan tosi kiva ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen!