Aika harvat menneisyyden leffat (okei, nuoruuden) säilyttävät hohtonsa ajan kuluessa. Elokuvat, jotka ilmestyessään olivat veret seisauttavan upeita, käsittämättömän oikeassa ja huimausta aiheuttavan viileitä, saavat nykyään aikaan lähinnä kurjaa penkissä kiemurtelua ja epämukavia itsetutkiskelun hetkiä… Mitä olenkaan joskus nähnyt mm. maailmanhistorian parhaimmaksi elokuvaksi julistamassani tanskalaisen ohjaajan Liekehtivät Sydämet -leffassa?
Eilen illalla tsekattiin porukalla vanha hittisuosikki The Blues Brothers, joka todisti, että muutkin kuin vaikeat mustavalkoiset ranskalaisleffat voivat pitää kutinsa. Ihana camp-huumori on niiin 80’s, musiikki toimii eikä hyvänolontunnetta voi välttää.
Tsekkaa, jos et usko:
2 Comments
Ihan mun lempielokuvia… Olen nähnyt valkokankaalta eri yhteyksissä varmaan 3-4 kertaa ja videolta/DVD:ltä lukuisia kertoja. Ei tähän todellakaan kyllästy! Well, this is it.
Lizajane: Ihanaa – olemme ihan samoilla linjoilla! 🙂