Urbaaniin menoon tottunut nuori lääkäri New Yorkista päätyy sattuman saattelemana persoonalliseen ja charmikkaaseen pikkukaupunkiin. Sopeutumisvaihe ottaa lujille, kun oikeanlaista kofeiinitonta skinny-lattea ei löydykään joka kulmalta. Eikä kyläläisten ennakkoluulot suurkaupunkilaisia kohtaan juurikaan helpota asioiden sujumista. Kuullostaako tutulta?
Ainakin siinä tapauksessa, jos on ollut televisionkatsomisiässä ysikytluvun alkupuoliskolla ja sattunut seuraamaan Villi Pohjola -nimistä (kerrassaan mainiota btw) sarjaa on Hart of Dixien perusasetelma varsin tuttu. Mutta se ei ole se syy, miksi päätin oikein tehdä blogipostauksen jälkimmäisestä – vaan se, että ahmittuani kaikki tähän mennessä tehdyt kaksi ja puoli sesonkia ja sen jälkeen vietettyäni tuntikausia katsellen lempparikohtauksiani uudelleen ja uudelleen, voin kertoa rrrrakastavani sitä tulisesti.
Rachel Bilson esittää Hart of Dixiessä Zoe Hart -nimistä lääkäriä, joka päätyy parin mutkan kautta (mm. uraputki sydänkirgian parissa New Yorkissa joutui katkolle) Bluebell -nimiseen herttaiseen pikkukaupunkiin Meksikonlahden rannalle. Tämän tyyppisissä tv-sarjoissa varsinainen juoni ei ole mitenkään keskeisessä asemassa, koko herkullisuus syntyy ihmissuhteista, konflikteista ja pienistä tapahtumista.
Hart of Dixie on nokkela, hauska ja riittävän fiksu. Tunnelmallinen miljöö saa haikailemaan lomamatkaa Alabamaan. Ja hei – voisin katsoa sarjan uudelleen ja uudelleen pelkästään, ainoastaan ja vain, puvustuksen vuoksi. Niin täydellisen inspiroivia asuja ei olla nähty sitten Gossip Girlin kulta-aikojen. Kyllä, ajattelin tehdä erillisen asuinspiraatiopostauksen Hart of Dixien asuista.
Aitoon CW-tyyliin tämänkin sarjan miespuoliset näyttelijät esiintyvät kiitettävän usein ilman paitaa. Ja täytyy tunnustaa, että Hart of Dixien pahapoika-baarimikko Wade Kinsella (Wilson Bethel), joka lisäksi soittaa kitaraa ja tekee remonttihommia on aiheuttanut sellaisen pakkomielteen, että vastaavaa ei olla koettu sitten True Blood/Alexander Skarsgård/Eric Northman -aikojen. (Tähän on pakko laittaa pieni trivia-pläjäys: Hart of Dixien yksi keskeisimmistä paikoista on Rammer Jammer -niminen baari. Kyseinen baari on tismalleen sama kuin True Bloodin vähintään yhtä keskeinen Merlotte’s)
Hart of Dixien ensimmäinen sesonki (2011) ei ollut ilmeisesti mikään suuri kriitikkomenestys. Etenkin ikuisesti teinitytöltä vaikuttava Rachel Bilson ei kuulemma ole uskottava lääkärinä. Kritiikki taisi inspiroida toteuttamaan videon, joka on ehkä hauskinta, mitä olen pitkään aikaan nähnyt:
Yksi aika usein toistuva vertaus on, että Hart of Dixie muistuttaa tyyliltään paljon Gillmore Girlsiä. En halua kertoa enempää sarjasta, koska yksi suuri osa nautintoa on se, että koskaan ei voi olla ihan varma, miten päin asiat kääntyy. Pelkään spoilaavani ja puhuvani ohi suuni. Mutta jos nautit kepeästä huumorista ja nokkelasta tapahtumien kulusta, herkullisista hahmoista ja hyvää mieltä tuottavasta meiningistä – suosittelen lämpimästi!
Ei ole kuin pari jaksoa, joiden loppumisen jälkeen en olisi ollut hymy huulillani. Ja nekin pari jaksoa olivat omalla, sydäntä raastavalla tavalla, aivan loistavia.
Sarjassa on melko runsaasti keskeisiä hahmoja. Yksi suosikeistani on aito southern belle manipuloiva, juonitteleva, hauska Lemon Breeland (Jaime King).
Kolmas sesonki palaa joulutauolta 13.1. Miten ikinä jaksan odottaa sinne asti pimahtamatta täysin!?
Kuvat: CW, iMDb
