Yksi ehkä eniten inhoamiani pukeutumiseen, tyyliin … sanalla sanoen muotiin … liittyviä latteuksia on, että muoti vaihtelee, mutta tyyli on ikuista. Ei tarvitse mennä pukuhistoriassa mitenkään erityisen paljon taaksepäin, reippaat sata vuotta riittää aivan mainiosti, kun voi aivan konkreettisesti todeta, että “yleisesti hyväksytyt” tyylikkyyskäsitykset vaihtelevat siinä missä pintamuotikin. Muutossyklin pituus vain hämää.

Vanhoja (siis ikivanhoja) arkistovalokuvia katsellessa tulee helposti ajateltua, että vakavailmeiset pyhäpukuihin pyntätyt ihmiset ovat  myös jotenkin kuvien tapaan vanhoja. Kaikki aikuiset näyttävät poikkeuksetta isoäideiltä ja isoisiltä. Toisaalta esmes hääkuvissa tuskin juuri parikymppistä iäkkäämpiä esiintyy – ainakaan siis hääparina. Muistan joskus oikein pinnistelleeni, että näkisin jonkinlaisen nuoruuden pilkahduksen kaiken sen vakavuuden ja erityisesti kuvan oton aikaisen tyylin läpi, mutta en voi väittää onnistuneeni.

Tyylin muka-ajattomuutta, muodin merkitystä visuaalisen ympäristön jäsentämisessä ja koko omaan aikakauteen liittyvää minäkuvaa jäin miettimään, kun törmäsin Today I Learned Something New -blogissa aivan mielettömän hauskaan kuvasarjaan. Liuta klassisia veistoksia on puettu viileisiin hipsteri-vetimiin ja – vips – sieltähän kuoriutuu kasa potentiaalista media- ja mainostoimistoväkeä, in-baarin dj ja ainakin yksi megaluokan muotibloggari. Haha!

Tsekkaa kaikki loput kuvat: Classical sculptures dressed as hipsters look contemporary and totally badass

Suurkiitokset kuvista ja ajatuksien herättämisestä: photographer Léo Caillard and photo retoucher Alexis Persani.