Röyhelöinen päällyshame, laskosteltu jakunhelma, ylimääräinen vyötärökaistale – tai miten tuota nyt kehtaisi kuvata – PEPLUM se on kuitenkin nimeltään ja vähintäänkin kuumintahottia tänä keväänä.

Niinkuin niin harvoin muodissa yleensäkään, tälläkään kertaa ei ole kysymys mistään uudesta keksinnöstä. Pukuhistoria tuntee peplum-tyylisen päällyshelman eikä  romaninaisen asun päällyspaitakaan kovin kauaksi tuosta siluetista mene. Historiallisissa puvuissa peplum oli useimmiten irrallinen koristeltu päällyshame.

Moderni peplum tuli muotiin 30-luvun loppupuolella, jolloin se tavallisimmin oli tiukan vartalomyötäisen jakun kevyesti hulmuileva helmaosa. Trendi kesti läpi koko 40-luvun peplumin muutellessa ajan kuluessa vähän muotoaan runsaammaksi ja minimalistisemmaksi.

Mistään ihan pikkuriikkisestä trendistä ei nyt taida olla kysymys. Sen verran yksimielisesti kaikki suuret muotitalot ovat marssittaneet omia peplum-tulkintojaan maailman catwalkeille. Tarjontaa on joka makuun ja vartalolle sopivaksi: lyhyempää ja pitempää irtohelmaa, epäsymmetristä, rehevän röyhelöistä, varsin minimalistista ja jopa topattuja versioita.

Ainoa pieni ongelma on siinä, että me 80-luvun eläneet saatetaan suhtautua ihan pikkiriikkisen ennakkoluuloisesti tuohon, nykyisin yleesä hameeseen tai mekkoon yhdistettyyn lisähörsellykseen…

Vai mitä tykkäätte tästä kauniin kukkaisesta 80-luvun vintage-peplum-virityksestä? SJP tietty pystyy kantamaan asun minkä hyvänsä, mutta you got the point?

Kasarilla peplum teki entracen trendipukeutumiseen siinä vaiheessa, kun väki alkoi kyllästyä laatikkomaiseen, ylisuurilla olkatoppauksilla varustettuun massiiviseen siluettiin. Elikkä ajankohta osuu johonkin 80-luvun  puolenvälin jälkeen, minkä jälkeen hörsöt häippäsivät kuvioista taas 90-luvun ensimmäisten vuosien jälkeen. For good – luulimma, mutta eipäs niin käynyt tämänkään ilmiön kohdalla.

No, onneksi trendikierrätyksen tunnusmerkki on, että mikään jo kerran eletty muotihullutus ei re-inkarnoidu ihan tismalleen samanlaisena kuin edellisellä käyttökerralla. Jotenkin tämä 2012 vuoden siluetti on – tai ainakin vaikuttaa – vähän linjakkaammalta, vähemmän rönsyilevältä, kuin edellisen peplum-kuumeen aikana.

Oikein ja hyvällä maulla käytettynä vyötäröhörhelö tuo leikkisyyttä asuun, loihtii illuusion kurveista pötkylävartalolle, kätkee pikkuisen pömsyttävän vatsan, markkeeraa vyötärön, vaikka sellaista ei niin kovin olisikaan. Tärkeintä on vain valita oikean mallinen peplum kunkin tarpeisiin.

Maailman celebrityt ovat luonnollisesti hypänneet jo mukaan peplum-trendijunaan. Varsinkin punaisen maton gaala-luomuksissa erilaiset päällyshameet ovat olleet suosittuja. Onkohan nuo kaikki niin kovin laihoja, että niiden pitää fuskata itsellensä vähän naisellisen pyöreää lantion kaarta? (tuumaa hän, eikä yhtään kateellisena… ;D)

Ja tosiaan, peplum ei tarkoita vain yhteen muottiin ahdettua vyötäröhelmaa. Se voi olla minimaalisen pienikin, epäsymmetrinen tai miksei vaikka topattu… Tykkään muuten ihan hurjasti, miten sekä Emma Stone että Nicole Kidman yhdistävät huikean punaisiin asuihinsa nudet kengät.

Tämä oli paras esimerkki, jonka löysin vähän aikuisemmasta peplum-versiosta. Kovin röyhelöinen kun on helposti myös turhankin tyttömäinen. Victoria Beckham tosin esitteli tuon kuvan mekon mallistossaan jo muistaakseni syys/talvi 2009 -kaudelle. Ei siinä mitään, mielestäni mekko on linjakkaalla tavalla elegantti – ja toimisi aivan loistavasti vielä tänäänkin.

Varsinaisesti peplum ei herätä mitään sporttiviboja. Tämän kuvan löytäessäni ymmärsin, että ehkä voisin sittenkin antaa härpäkkeelle mahdollisuuden. Mutta silloin ilmeen pitäisi olla nimenomaan joko naisellinen tai sporttinen – eikä missään tapauksessa sokerisöötin tyttömäinen.

Pikaisella silmäyksellä ainakin nettikaupoissa tuntuu olevan peplum-tarjontaa tyrkyllä ihan pilvin pimein. Asokselta löytyi noin ziljoona mekkoa ja tuo söpö paita on H&M:ltä. Eli peplum-kuumeisella ei ole mitään syytä kärsiä.. Ja varmaan tähän trendiin on nyt syytä vähintään tottua – jos ei nyt sentään ihastua – sillä härpäkkeet taitavat olla keskuudessamme vielä monta sesonkia. Ainakin, jos syksyn näytöksiä on uskominen.

Niinhän nämä ihanaiset pyhät saavat sisäisen kalenterin ihan sekaisin. Eilen jäi postaamatta viikon treenit, kun jotenkin ei vaan tullut tajuttua, että on jo sunnuntai. Heh. No, suurta murhetta tuosta nyt tuskin kellekään tulee. Laitetaan viime viikon laihanläntä treenisaldo tänne nyt tämän extra-sunnuntain kunniaksi.

Alkuviikko meni taas ihan reippaasti ja hyvällä tsempillä. Sitten alkoi pääsiäisloma ja kaikenlainen muu häitsääminen. Karkki ja Peetu lähtivät tosiaan isänsä kanssa Åreen, joten Energy-tunnit, joilla tavallisesti käymme kimpassa, jäivät nekin väliin. Eilen sain raahattua kaikenlaisesta hurvittelusta ja herkuttelusta velttoutuneen alter egoni pienelle hölköttelylenkille. Ja voin ihan rehellisesti kertoa, että ei kyllä ollu kovin kivaa… Haha! Askel painoi aivan vietävästi ja tasamaakin tuntui hirmu ylämäeltä. No, sellaista se joskus on – ja parempi silti mennä vaan – kuin olla menemättä. Olo oli jälkeenpäin ihan tarpeeksi palkitseva. Ja palkitsinkin sitten itseni ihanalla kiinalaisella kanawokilla. 🙂

TREENIT VKO 14

Maanantai, SATS Zumba 55 min

• Peetu oli edelleen Helsingin reissullansa, joten perinteinen maanantai-treenimme Boxing jäi väliin. Eihän sinne voi yksin mennä – tiedä jos vaikka saisi jonkun kamalan kovaa lyövän äijän parikseen. Zumba oli taas tosi hauskaa ja ohjaaja ihanan energinen sellaisella ei-ärsyttävällä tavalla. Näillä tanssillisemmilla tunneilla on kyllä tosi tärkeää, että ohjaaja on hyvä. Törmäsin tunnin jälkeen pariin suomalaiseen, joiden vakitunti tuo on. He sanoivat, että ko. ohjaaja oli sijainen – ja että tunnin vakiohjaaja ei ole läheskään yhtä hyvä. No, saa nähdä – voi olla, että menen tuonne vielä silti uudelleen joskus, kun Boxing ei sovi aikatauluihin.

Tiistai, SATS Crosstrainer 20 min, Body Pump 55 min

• Ehdin vetää kunnon hikisen crosstrainer-session ennen pumppia – ja se tuntui kyllä todella hyvältä. Pumpissa on toki pieni alkulämmittely ja kyllähän ensimmäisessä jalkasarjassa pulssi kohoaa, mutta muuten tuntuu, että kroppa ei pääse kunnolla vaihtiin, jos ei ehdi vetää pientä aerobista alkuverryttelyä. Kaiholla muistelen aikoja GoGolla, kun ensin käytiin aerobic-tunnilla ja sitten perään pumpissa. Hyvä fiilis (ja karsee nälkä!) tunnin jälkeen. On tuo vaan tehokas ja hyvä tunti meille, jotka emme niin tuosta salilla tehtävästä punttitreenistä piittaa.

Sunnuntai, lenkki 45 min, lihaskunto 20 min

• Hölköttelin (ja välillä myös vähän kävelin…) hampaat irvessä tuon 45 min. Ei vaan kulkenut sitten millään. Keli oli kyllä aivan loistava, aurinkoinen ja kivan lämmin. Mutta kun ei vaan sujunut, niin ei sujunut. Kotona yritin paikkailla mälsän lenkin aiheuttamaa turhautumista tekemällä vatsoja, selkälihaksia ja tavallisia sekä ojentajapunnerruksia. Fiilis oli lopulta kuitenkin ihan ookoo ja onnittelin itseäni, että tulipahan tuokin nyt tehtyä.

Tuota juoksemista ja sen vaikeutta olen tässä nyt pohtinut paljonkin. Kyllä, kieltämättä selkä vaivaa edelleen, mutta jotenkin se ei kuitenkaan ehkä sittenkään ole ainoa syy takkuiluun. Tai ei se selkä niin hurjasti vaivaa noilla ryhmäliikuntatunneilla. On totta, että mun välilevypullistumani onnistuu painamaan jotain hermoa. Lenkillä sen huomaa siitä, että oikea jalka alkaa pikkuhiljaa puutua – tai siitä ikäänkuin katoaa kaikki voima. Kuitenkin uskon, että jos saisin tämän satunnaisen lenkkihölköttelyn vähän säännöllisemmäksi, juoksu alkaisi myös pikkuhiljaa sujua paremmin. Ihanaa jossittelua, mutta yritän tällä vaan motivoida itseäni. 😀 Ja ei, en ole saanut vielä(kään) varattua aikaa fysioterapeutille.