Joskus aikoinaan olin töissä Lelutavaratalo Ihme ja Kummassa. Inspiroiduin työpaikalla niin perusteellisesti, että kaapit alkoivat pikkuhiljaa pursuilla leluja, pelejä ja kaikenlaista muuta krääsää, mikä tuntui aivan tuikitarpeelliselta. Jossain vaiheessa sain kyllä kotiväeltä tiukan kehoituksen lopettaa lelujen hamstraamisen – tai odottaa ainakin siihen asti, että saan omia lapsia…

Sittemmin niin Monopolit kuin Afrikan tähdetkin on ehditty pelata hiirenkorville ja sekä lempeän vaalean beige “vanha nalle” että pinkki karamellipurkan tuoksuinen “harjanalle” on rakastettu nukkavieruiksi. Ja ne kaikki muut myös.

Peetu on kokenut saman ilmiön Americana-urallaan. Vaikka vaatteet on kieltämättä pikkuisen järkevämpi investointikohde kuin kasapäin leluja… Tässä osa uusimmista löydöistä:

Wranglerin farkkupaita on juuri sopivasti ihanan pehmeäksi kulunut ja mittasuhteiltaan täydellinen. Pendletonin kauluspaita on ohutta hienoa villaa. Vilukissan mukavuusvaate talveksi – vaatii tosin pitkähihaisen aluspaidan allensa, villa kun saa herkän ihon helposti kutisemaan.

Kaunis musta villakankainen mekko oli ostohetkellä lähes käyttämätön. Valkoisen kauluspaidan kanssa siitä syntyy täydellinen fröken-look! Mustavalkoinen college-neulepaita on ollut tosi kovassa käytössä heti hankintahetkestä alkaen. Sporttinen punainen vekkihame on syyspukeutumisen hauska väripilkku.

Ehkä hienoin kaikista on kuitenkin tikkikankainen lentäjäpusakka.

Peetu kertoi, että yhtenä päivänä joku oli ostanut laivaston tummansinisen villakangastakin. Taskusta oli löytynyt amerikkalainen kuitti kehitykseen jätetyistä valokuvista. Vuodelta 1961!! Peetun takin taskuista ei löytynyt valitettavasti mitään jännää, mutta kävi kyllä mielessä, että minkäköhänlainen ihminen oli (on?)  Cris Spanbauer, jonka nimilappu koristaa takin rintamusta edelleen.

Työnteko inspiroivassa ympäristössä voi olla vaarallista – ainakin kukkarolle!