Viime viikonlopun reissu Tampereelle oli enemmän kuin onnistunut! Yllättävän paljon sitä ehtii, vaikka oikeastaan en ollut perillä kuin puolitoista päivää. Välillä tuli kyllä vähän hiki, kun ravasin paikasta toiseeen tyypillisen ylioptimistisien aikataulujeni kanssa.

Tampereen reissusta vähän lisää myöhemmin, mutta nyt on ihan pakko kertoa kivasta putiikkitapahtumasta, jossa olin viime torstaina.

Tyypillisesti putiikkitapahtumat ainakin täällä ovat sellaisia, että saadaan kutsu, ilmoittaudutaan mukaan, mennään paikanpäälle, tavataan tuttuja ja nautitaan tarjolla olevaa ruokaa ja juomaa kunnes on aika lähteä pois. Jälkeenpäin ehkä 5 % vieraista muistaa, minkä putiikin vieraina olivat ja miksi.

Americana järkkäsi viime viikolla aivan toisenlaisen putiikkitapahtuman.

Tapahtuma oli suunnattu tiukasti farkkufaneille ja denim-hifistelijöille.  Kuvittelin itsekin tietäväni jotain aiheesta, mutta tässä porukassa ei paljoa yleispätevällä denimin historiatiedolla briljeerata.

Mats ja Johan Indigoferasta kertoilivat näkemyksiään laadusta, kestävyydestä ja perinteistä. Molemmilla on pitkä työura takana sekä Levi’s että JC -farkkujen tuotannossa ja markkinoinnissa. Eikä jäänyt kyllä hetkeäkään epäselväksi, että tyypit todella tiesivät, mistä puhuivat. Mintulle tuli kyllä sellainen olo, että pitäisi varmaan vähän kerrata eri kudontatapoja ja muuta olennaista…

Näytillä oli myyntihinnaltaan yli 1000 euron farkut. Pääosin hinta muodostuu laadukkaasta, käsityönä 100 % kasveilla värjätystä denim-kankaasta ja työn laadusta. Muuten 1000 eurolla ei saa mitään erityistä, kuten Swarovski-kristalleja tai kullattuja niittejä. Farkkuja valmistettiin kuulemma alle 40 paria ja noin puolet on myyty. Tosin kuulemma pääasiassa Japanin markkinoille.

Peetu oli denim-iltana Americanan ovella pitämässä kirjaa vieraslistalaisista. Tosin tässä on kyllä menossa ihan jotain muuta säätöä. 🙂

No olihan siellä vähän tarjoiluakin aitoon American Vintage -tyyliin!