Eilen perjantaina tänne Tukholmaan luvattiin lauantai-aamuksi tämän talven pahinta lumimyräkkää myöhästyneine raitiovaunuineen etc. Jossain vaiheessa eilisiltaa, kun täkäläisessä mittakaavassa massiiviset lumikinokset alkoivat ihan oikeasti muistuttaa jotakin, mitä joskus ennenvanhaan Tampereella kutsuttiin “valleiksi”, päätin, että en todellakaan aio lähteä jonottamaan H&M:n Sonia Rykiel kamppeita aamuvarhaisella. En, vaikka mikä olisi. Vaikka yhteistyö Sonia Rykielin kanssa on mielestäni ehdottomasti kiinnostavin sitten Viktor&Rolfin. En siltikään, vaikka etukäteiskatsastuksessa mallistossa on ihan oikeasti käyttökelpoisia vetimiä, potentiaalisia pitkäaikaisen rakkauden kohteita.
Tuumasin, että elämän kevät ei voi olla yhdestä raitaneuleesta kiinni….
Vasta kello 13.49 avasin H&M:n webshopin sivut (luettuani sitä ennen muutamastakin blogi-feedistä, että sivut on nurin ja tilaaminen ei onnistu…) ihan vaan kurkistaakseni, onko yhtikäsmitään jäljellä. Kas kummaa – suurinta osaa mallistoa vaikutti olevan ihan mainiosti jäljellä. Ainoastaan raitapaita, jota alunperin himoitsin aika kovasti, oli loppuunmyyty.
Lopulta ostoskoriin päätyi:
Sandaalit ovat ihan käsittämättömän mahtavan hienot! Voin kertoa, että ne tulevat näkymään päivän asu -kuvissa vielä Ril’sin mokkanilkkureitakin useammin – ja se on jo tosi paljon! Raitaneuleen klikkasin ostoskoriin aika ex-tempore, kun tosiaan tuo ykkösvaihtoehto oli yksi niistä harvoista lppuunmyydyistä jutuista. Nyt tässä muutaman tunnin asiaa pohdittuani olen kyllä sitä mieltä, että ehkä tuo tilaamani raitaneule ei ole ihan niin Sonia Rykiel, mutta oikeasti tykkään siitä paljon enemmän! Hah!
Tässä myös samalla vastaus sille anonyymille, joka jossain blogissa (sorry en kyllä muista missä! :D) valitti, että bloggarit ostelee vaan jotain juttuja, koska siinä on tietyn suunnittelijan nimi. Ja tietty – juuri niinhän se on!! Jos voi valita keskinkertaisen p-tä suunnittelua ja keskinkertaisen surkeaa laatua markettihintaan tai erinomaisen laadukasta suunnittelua, hyväksyttävissä olevaa työn jälkeä erittäin mukavaan henkkamaukkahintaan, niin mihinköhän päätyisin? Nääs nääs… Väännänkö rautalangasta? Suunnittelijan nimi painaa, kyllä, ja merkitsee kyllä, myös suunnittelijalle itselleen, koska muuten hän ei olisi antanut nimeään näillekään tuotteille. Halvalla ei saa hyvää. Ikinä. Mutta joskus samalla rahalla voi markettikauneuden sijaan saada jotain muuta.
Parempaa suunnittelua, viimeistellympiä kokonaisuuksia ja hämmästyttävän usein myös laadukkaampia materiaaleja ja hillittömästi parempaa työn jälkeä… Häivähdys oikeasta luksuksesta on vähän niinkuin se, että minä – tai sinä – voin tuoksua Chanel 5:lta. Se oli lempparihajuveteni jo lukion viimeisellä luokalla. Silti askel siitä siihen, että ihan oikeasti pukeutuisin Chaneliin, on pitkä.
