Pääsiäisreissulla Italiassa ehdin havaita selvästi, että sikäläinen tyyli poikkeaa linjoiltaan ja yksityiskohdiltaan suomalaisesta ja ruotsalaisesta, vaikka pukeutumispalapelin perusosat ovatkin sitä samaa eli farkkuja, jakkuja, t-paitoja jne. Erojen osoittaminen sormella on silti hankalaa, koska kyseessä on enemmänkin asenne pukeutumiseen kuin totaalisesti erilainen tyylimaailma. Stereotypiat eri kultturien välisistä tyylieroista perustuvat johonkin, vaikka kultalameeseen pukeutuneita yliseksikkäitä italialaisdonnia ei kyllä kohdalleni osunut ainoatakaan.
Päätin tutkailla asiaa hiukan tarkemmin ja haastatella paria paikallista muodista kiinnostunutta nuorta neitoa ja antaa heidän kertoa mielipiteensä. Ensimmäisenä vuorossa 17 vuotiaan Jonian ajatuksia.
farkut, Gina Tricot- ballerinat, Armani
- jakku, H&M
- t-paita, pikkuputiikista Reggiosta
- satiinikauluspaita, samasta pikkuputiikista
Jonia on puoliksi suomalainen ja puoliksi italialainen. Monet reissut vanhaan kotikaupunkiin Tampereelle ovat vakuuttaneet, että Reggion nuoret arvostavat pukeutumisessa enemmän yksityiskohtia ja koristeellisuutta, kun taas Suomessa pukeudutaan pelkistetymmin. Rokkityyliä ei tytöillä Italiassa juuri näy – ainakaan kokonaisena outfitina – vaikka joitakin rouheampia yksityiskohtia, kuten rannekoruja, bootsit tai nahkatakki saattaakin olla käytössä.
Omaa tyyliänsä Jonia kuvailee tyttömäiseksi farkkutyyliksi. Farkut ja t-paita yhdistelmä pehmentyy helmenvalkoisten ballerinojen ja suloisesti leikatun jakun avulla juuri sopivasti. Hiukset ovat aina huolellisesti laitetut ja muutenkin kokonaisuus laukkua, kenkiä ja koruja myöten mietitty.
Italialaisille ovat Jonian mukaan kalliit merkkivaatteet ja asusteet tärkeämpiä kuin suomalaisille. Tosin Gina Tricot ja H&M, joita kumpaakaan ei löydy Reggiosta, ovat ihan suosikkeja juuri siksi, että “kaikilla” ei ole mahdollisuutta käydä niissä shoppailemassa.
Italialainen high end farkkumerkki Liu Jo on Jonian suuri suosikki – ja kuulemma juuri se vaatemerkki, jota monet hänen ystävänsäkin himoavat.
Merkkiasusteita näkyi Reggiossa jo ihan pienilläkin tytöillä ja pojilla. Jonia kertoo, että monet toivovat esimerkiksi kalliin vyön tai aurinkolasit synttärilahjaksi ja sitten koko kaveriporukka yhdessä kerää rahaa ja ostaa toivotun lahjan. Toisaalta ihan mainio tapa saada juuri sellainen lahja, minkä haluaa, mutta toisaalta kyllä tuntuu, että hurjat ovat paineet saada statussymboleita, kun tuollainen käytäntö on muuttunut ihan normiksi.
Onko sinulla kokemuksia eri kulttuurien välisistä pukeutumiseroista?
Ovatko tyylistereotypiat ihan huuhaata vai voiko eri maissa mielestäsi olla yhtenäisesti tunnistettavia piirteitä pukeutumisessa, jotka eroavat esim. täkäläisestä tyylistä?
