Oma sisustusfilosofiani on varsin… hmh, liberaali voisi kai sanoa. Mielestäni kodissa tulee näkyä ajan kerrostumat ja eletty elämä. Aikoinaan hankituille rakkaille huonekaluille pitää löytyä paikka, vaikka ne eivät olisikaan perintökalleuksia tai viimeisen trendin mukaisia. Kaiken ei tarvitse sopia kaikkeen ja ennenkaikkea vieroksun voimakkaasti ajatusta, että kodin tulisi olla kuin sisustuslehdestä revästy näyttelyesine.
Elo muuttokaaoksen keskellä (kyllä edelleen, haluaisiko joku tulla purkamaan laatikoita??) on kuitenkin herättänyt kaipuun kauniisiin, kodikkaisiin miljöihin ja rauhalliseen ympäristöön, jossa voisi lepuuttaa sekä koipiaan että sieluaan. Lexingtonin ja Gantin pressinäytöksissä oli tarjolla Amerikan itärannikon ja Pohjois-Englannin runsasta sisustustyyliä.
Lexington
Kaunis kattaus on puoli ruokaa. Ehkä jonain päivänä meidänkin ruokapöytä lakkaa toimimasta toimistona ja työpöytänä. Silloin silitän kankaiset servetit ja laitan Karkin ja Peetun kokkaamaan jotain herkullista…
Unelmaisia makuuhuoneita.
Musta on oikeastaan oikein hyvä väri makuuhuoneeseen. Sopivasti tummanruskeaan puuhun yhdistettynä kokonaisuudesta ei tule lainkaan kova.
Lexingtonin Amerikan itärannikko-tyylistä matkustettiin suoraan Englantiin ja Skotlantiin Gantin näytöksessä.
Gant Home
Säkkipillin soitto toivotti tervetulleeksi laivalle, jolla väki kuljetettiin Gantin päämajalle Nackaan.
Laivalla tarjoiltiin kaffetta suloisista mummokupeista ja aito-englantilaisia sconeseja. Tarjolla oli tietty myös kunnollista teetä ja englantilaisia lakuja somissa pikku purnukoissa. Snacka om detaljer! Täytyy antaa täydet pisteet pessitoimistolle yksityiskohtia myöden hienosti hoidetusta häppeningistä!
Gantin makuuhuoneita…
Mustavalkoinen kokonaisuus oli täälläkin eniten mieleeni. Ehkä mustan koristetyynyn päällä kököttävä pikkuinen turkoosi laatikko vaikutti jonkin verran asiaan! ;D
Sitä vain ihmettelen, että petaako joku oikeasti sänkyynsä kuusi tyynyä + muutaman koristetyynyn?? Ihan näppärä tuollainen kunnon tyynyläjä on varmasti, jos vaikka haluaa lueskella sängyssä, mutta eikai nyt kukaan oikeasti nuku kolmen tyynyn kanssa? Vai olenko jotenkin vanhanaikainen/tietämätön/luterilaisen yksinkertaisen kasvatuksen saanut, etten vain ymmärrä?
