Tajusin juuri, että tarvitsen uusia kauniita alusasuja. Aamulla iski välitön tarve kipata koko lingerie-laatikkoni sisältö roskikseen. Olkoonkin klisee, mutta hyvän olon ja svengaavan pukeutumisen perusta on alusasut, jotka saavat mielen hyväksi.

Kaikkein eniten houkuttelisi hankkia läpikuultavia, sensuelleja juttuja viettelevän puuterisissa sävyissä.
Stella McCarney saisi mielellään tulla ja täyttää luomuksillaan laatikkoni. Kannattaa tsekata lisää fiiliskuvia täältä… Hiippailla laiskasti ympäriinsä aamuauringon paistaessa silmiin – why not?
Luin jostain (täydellisen epätieteellisen) ostokäyttäytymistutkimuksen liittyen juuri alusvaatteisiin. Sen mukaan stringien myynti on romahtanut 90-luvun lopun jälkeen ja tällä hetkellä niiden käyttäjäryhmä on enää noin kolmekymppiset naiset – eli ne, jotka olivat noin parikymppisiä sinkkuja stringien kulta-aikaan.

Alusasukeskustelut eivät yleensä kuulu muotiblogien tyyliin, mutta olisi erittäin mielenkiintoista kuulla, pitääkö kyseinen tutkimus paikkansa. Mikäli omakohtaisten tottumusten kertominen tuntuu liian henkilökohtaiselta, vastaukset voi naamioida tyyliin “mun kaverini”…
Jotenkin tuntuu, että päällekäyvä seksikkyys on so last season. Tosin Camilla Norrbackin (kuva yläpuolella) herkkä alusasu voi olla oikeasti jo vähän liiankin mummo. Kuva on kyllä tosi sensuelli.

Toisaalta esimerkiksi Agent Provocateurin valikoimissa on noin ziljoona ihanaa settiä, jotka kelpuuttaisin hyvinkin. Laadun ja viimeistelyn ansiosta AP:n alusasut ovat dirtyimmilläänkin mehukkaita eikä halvan tyrkyn näköisiä.
Täydellisen tulkinnan ajan hengestä onnistuu tekemään Stella McCartney. Valitettavasti (tai oikeastaan aika odotetusti) hintataso asettaa tiettyjä rajoituksia ihanuuksien hamstraamiselle.
Calvin Kleinin alusasumallistosta löytyy onneksi normaaliinkin budjettiin sopivia tulkintoja läpikuultavista puuterisävyistä. Tosin budjettivaihtoehtoa Stella McCartneyn sifonkiboksereista en löytänyt.
Pidän myös oikein kovasti Calvin Kleinin läpikuultavista peruspikkareista – tosin en ikuna voisi kuvitella käyttäväni niitä n-a-p:in valikoimien turkoosina. Onneksi niitä valmistetaan lukemattomissa eri väreissä.

Tuli juurikin mieleeni, että KappAhlin Vintage Stories -mallistossa on myös oikein kauniita puuterin sävyisiä alusasuja. Jälleen yksi syy roikkua oven kahvassa maanantaina!

• Onko alusasulla mielestäsi merkitystä pukeutumisessa vai onko pääasia, että jotakin löytyy?
• Mitä tykkäät stringeistä? Ihan jees ja käyttökelpoinen juttu vai joutaisi samaan romukoppaan kultapainettujen toppien, liian matalavyötäröisten farkkujen ja muiden ysärikammotusten kanssa?

Lupaava ruotsalaissuunnittelija Nina Jarebrink järkkäsi tänään mukavan mallistonesittely- ja vip-shoppailutapahtuman. Varsinkin kevätmalliston metallilaatoin koristellut vyöt ja stailisti vintage-henkiset laukut kiinnostivat, mutta päätin kuitenkin säästää budjettini ensi viikolla alkavalle Italian reissulle.

Kauniin aurinkoisen ja suorastaan yllättävän lämpimän sään yllyttämänä kaivoin sekä ihanan kesäisesti kuivalla asfaltilla kopisevat maryjanet ja juuri tällaisia ilmoja kaapissa ihan liian kauan odotelleen Acnen mahtibleiserin käyttöön.

• t-paita, Heaven Devil
• hame, MTWTFSS (vetoketju käännetty taakse…)
• sukkikset, H&M
• bleiseri, Acne
• kaulahuivi, Vintage Stories/KappAhl

Päivän soundtrack:

Yleisön pyynnöstä putiikin Betty-uutuusshortseista kuva takaapäin myös denim-värisenä. Kyllähän noista taskujen paikka tosiaan hiukan selkeämmin erottuu.

Uutuustuotteiden aleviikko jatkuu vielä lauantaihin asti! Tsekkaa kaikki uutuudet täältä: Uutta !!

Viime viikonloppuna maailmanlaajuinen Earth Hour kannusti sammuttamaan sähköt ja pyrki sen avulla herättämään ihmiset ajattelemaan ympäristöä, kulutusta ja ylipäätään tarkkailemaan omaa käyttäytymistään kestävän kehityksen näkökulmasta.

Tapahtuma sai täällä blogosfäärissäkin melkoisesti huomiota ja facebookissa yksi jos toinenkin mainosti tunnelmoivansa kynttilän valossa. Innokkaimmat inspiroituivat jopa soimaamaan puolivillaisesti kampanjaan suhtautuvia.

En ole ihan vakuuttunut siitä, olenko Earth Hour -tyyppisten megalomaanisten mediahässäköitten kannattaja. Toisaalta on ihan hyvä, mikäli tempausten avulla pystytään herättämään ihmisiä ajattelemaan kulutustottumuksiaan. Toisaalta taas massahysterialla on sisäänrakennettu taipumus aiheuttaa vastareaktioita ja jos häppening vielä kaiken lisäksi antaa mahdollisuuden osoitella sormella “huonoja kansalaisia” ollaan vaarallisilla vesillä.

Paatosta tihkuvat kertatempaukset kääntyvät helposti itse asiaa vastaan – tai parhaimmillaankin vaikuttavat vain sen pienen hetken. Itse en pitänyt tarpeellisena sammuttaa valoja vain siksi, että kaikki muutkin sen tekevät. Pidän huomattavasti tärkeämpänä sammuttaa valot ihan aina, kun en niitä tarvitse. Jotenkin ärsyttää, että julkisella valojen sammuttelulla saadaan syy paukutella henkseleitä katsokaa nyt, miten trendikkään tiedostava olenkaan!
90-luvun ekoajatteluboomi on ehkä jättänyt pysyvät arvet tiedostavaan tajuntaani? Silloin tärkeintä oli näyttää maailmalle ekologinen asenteensa – mieluiten hamppuisiin kaurapuuronvärisiin muodottomiin vetimiin verhoutuneena. Ettei kenellekään vain jäänyt epäselväksi, että täällä sitä ollaan varsinaisia ympäristöihmisiä.

Onneksi nykyään tilanne on täysin toinen. Omat ekologiset, ihmiset ja ympäristön huomioon ottavat valintansa voi tehdä ilman, että niitä täytyy tunkea jokaisen vastaantulijan kurkusta alas. Ekotuotteita voi ostaa tavallisesta ruokakaupasta eikä tiedostavan pukeutumisen tarvitse erottua epäekologisesta sen enempää kuin itse haluaa.
Aika jännittävä ilmiö silti, että orgaanisista materiaaleista ja ihmisystävällisin menetelmin valmistettuja vaatteita on pääosin saatavissa kolmesta eri kategoriasta. Ilmeisimpiä ovat ns. eko-merkit, kuten rock-mastodontti Bonon perustama Edun, orgaanisen muodin uranuurtaja Katharine Hamnetin Katharine E Hamnet ja lukuisat muut asialle vihkiytyneet tuottajat. Toisena ovat suhteellisen pienet suunnittelijavetoiset merkit, kuten suosikkilempparini Camilla Norrback, joiden ambitiot luoda ekologista, mutta samalla suunnittelultaan kunnianhimoista muotia, ansaitsee kunniamaininnan. Kolmantena ekokelkkaan ovat hypänneet halppisketjut, H&M etunenässä, erityisine organic-mallistoineen. Vielä kun mukaan saisi keskihintakategorian käyttövaatteet voitaisiin puhua todellisesta muutoksesta!
Ei ole aivan yksinkertaista päätellä kuinka ekologinen tai fair trade kyseisillä merkinnöillä varustettu vaate lopulta on. Onko käytetty puuvilla orgaanista? Entä muut materiaalit, langat, napit, vetoketjut, värjäysmenetelmät? Millaisissa olosuhteissa tuote valmistetaan? Onko kuljetusmenetelmät sertifioitu? Kuinka helppoa ja ympärisöystävällistä on vaatteen hoito? Miten pitkään tuote säilyy käyttökelpoisena? Elinkaaren loppupää, uusiokäyttö ja hävittäminen – miten ne on otettu huomioon?
Selvittämättömien detaljien tulva ei saisi haudata alleen hyviä aikeita. Siksi noudatan omassa kuluttamisessa muutamaa periaatetta:

1. Hankin ainoastaan sen mitä tarvitsen – yksi asia/tarve riittää. Ts. yhdet juhlakengät, yksi musta laukku, yksi nahkatakki, yhdet tummat farkut jne. (Ruotsalaisen tutkijan Mathilda Thamin tekemän tutkimuksen mukaan käytämme vain 40% kaapissamme olevista vaatteista!)
2. Ostan ainoastaan vaatteita ja asusteita, jotka saavat minut hykertelemään. Karkin periaate on, että jos vaate ei aiheuta akuuttia tarvetta tanssia sovituskopissa, sitä ei kannata ostaa. Erittäin hyvä periaate, sillä vaatteita, joihin rakastuu, pitää pitkään ja hartaasti.
3. Pesen vaatteita vain tarvittaessa. Tuuletus, tahrojen poisto ja vaatteiden säilyttäminen siististi riittää pitkälle. Alusvaatteet, sukat ja sen sellaiset ovat oikeastaan ainoita, jotka pitää pestä joka käyttökerran jälkeen.
4. Pyrin valitsemaan ympäristömerkillä varustetun tuotteen aina kun vain mahdollista, vaikka se maksaisi hieman enemmän.