Suhteellisen siedettävä oli ryysis tänään aamusella H&M:n isoimmassa putiikissa Hamngatanilla, kun Matthew Williamson for H&M -mallisto lanseerattiin. Jonoa oli jonkun verran ja ekat urheat olivat kuulemma olleet paikalla jo seitsemältä (!!). Tappelu kamoista kävi kuitenkin kuumana ja sievää riikinkukko-clutchia oli jengillä isoina pinoina sylissään. Olin miettinyt etukäteen, että malliston mustankiiltelevä hame löytäisi hyvin paikkansa garderobissani ja suunnistin suoraan hamepinon luokse. Sovituskopissa ilo oli satakertainen, kun söpöliini vielä istui kuin valettu!
Saanko esitellä, täydellinen hamonen:
Materiaali on jotain viskoosin ja asetaatin sekoitusta ja kiiltelee kivasti, mutta ei liikaa. Kuvissa hame näyttää aina ihan mustan ja harmaan sävyiseltä, mutta livenä se siftaa hiukan yönsiniseen.
Laskokset ja sivutaskut antavat ilmettä ja lisäävät käyttömukavuutta. Eikös tuo istukin aivan kuin olisi mittojen mukaan tehty? No?
Me so happy!! Nytpähän ei tarvitse enää pähkäillä ja stressata, mitä laittaisi päälle lauantain mahtaviin Blogibileisiin Tampereella!
Harhailin tietty vielä tankojen välissä tsekkailemassa tilannetta ja kuinka ollakaan käteeni osui hameen pariksi pikkuruinen jakkunen. Ensin ajattelin, etten moista tarvi ja ettei se ehkä ole oikein tyylisenikään, mutta vetäisin sen kuitenkin päälleni. Ja tajusin, että en voi elää ilman sitä!
Vähän farkkutakkimainen leikkaus, vajaamittaiset hihat ja muut kivat yksityiskohdat ovat just makuuni. Särmää ja ilmettä, muttei liikaa.
Blogibileisiin heitän varmaan päälle koko setin, mutta muuten ajattelin, että jakku olisi parhaimmillaan farkkujen kanssa. Yhdessä hameen kanssa kokonaisuudesta tulee niin kovin puku. Vaikka kyllähän sellaistakin aina silloin tällöin tarvitaan.
Eikä siinä vielä kaikki…
Tangosta eteeni hyökkäsi ihan väkisin yksi ihana pinkki cocktail-mekko…
Jahkailin tosi tosi pitkään, että tuonko mekkoa ollenkaan kotiin. Väri on herkullinen, mutta omaan tyyliini ehkä vähän too much. Ja vaikka monenlaista häppeningiä onkin usein merkattu kalenteriini, ne ovat aivan liian harvoin sen luokan pukeutumista vaativia, että mekko olisi paikallaan. Mutta sitten taas toisaalta… Malli on aivan ihana, rakastan varsinkin tulppaanin muotoista helmaa ja kyllähän sitä aina jotain juhlia tulee.
Mekko on superkaunis myös selkäpuolelta. Peppukin näyttää jotenkin kivalta leikkauksen ansiosta. Jos nyt etsimällä pitää etsiä vikoja, niin yläosa tuntuu yllättävän tiukalta, vaikka en varsinaisesti ole sillä tavalla etupainoitteinen. Tosin hengittäminen ja muut pikkuasiat hoituvat kyllä ihan hyvässä järjestyksessä. Mitähän ihmettä tekisin tuon kanssa? Pitäisinkö vai palauttaisin??
Mitä mieltä olet ostoksistani?
Löysitkö sinä jotain kivaa Matthew Williamson for H&M -mallistosta?
