Söin lounaaksi lättyjä. Nyt on kyllä aika pahis olo…

Ohjelmassa yrittäjäkurssi, asioiden hoitoa (pitäkää peukkuja, mulla saattaa olla yksi kiva uutinen tiedossa!) ja sitä tavallista häitsäämistä. Päivän asun rakentumista määrittävät edelleen maitohapoissaan kirkuvat reisi- ja pohjelihakset (= ei kiitos koroille) ja halu saada vihdoinkin yhdistettyä asuun Whyredin näytöksestä lahjaksi saatu silkkihuivi.

Alan olla aika jehu itselaukaisijalla kuvaamisessa. Kengätkin ovat jo melkein kokonaan mukana kuvassa. Ha ha!

Ihan täysin en tunne vieläkään oloani kotoisaksi korkean vyötärön kanssa. Hyvä ja luonnikas tapa totutella on pukea päälle jakku, jonka avoimesta rakosesta korkea vyötärö saa kurkistella naisellisesti.

Föönasin taas vaihteeksi hiukset kuivaksi. Tällä kertaa niistä ei jostain syystä tullut ollenkaan niin kiharaiset eikä kiiltävät. Missä lienee syy… Oli muuten varmasti neljäs kerta jo tänä vuonna, kun tartun fööniin – mikä on siis enemmän kuin edellisten viiden vuoden aikana yhteensä. Hmmh.

Huivin sävy on oikeasti turkoosimpi kuin mitä kuva antaa ymmärtää. Matsaa ihan kivasti silmieni väriin, mutta kumman värikäs olo tuostakin vain tulee.

• pellavajakku, Mexx
• t-paita, Roxy
• vetskarihame, MTWTFSS
• sukkikset, Twilfit
• bootsit, Vagabond

Vaikka lautailu onkin ollut ihan ehdottomasti tärkein Åren reissumme ajanvietteistä, ehdimme tehdä vähän muutakin. Saimme vinkin mahtavasta elämyksestä nimeltä Zipline, joka vie osallistujat kiitämään vaijerin varassa tunturin kyljeltä toiselle.
Camp Åren erinomaisen ystävälliset, rauhalliset (tuli tarpeeseen…) ja kokeneet oppaat selostavat varusteista, turvallisuusäännöistä ja kertovat hiukan mitä tulemme kokemaan.
Täytyy kyllä tunnustaa, että ei tarvinnut kuin nähdä valjaat ja remelit, kun levollisesti leyhytelleet perhoset mahassa alkoivat räpytellä ihan toden teolla… Meillä tosin oli omat kypärät päässä ihan siitä syystä, että mukaan ei ollut eksynyt yhtään tavallista pipoa.
Ensimmäinen lähtöasema. Vielä Minttua naurattaa.
Peetua kiinnitetään ensimmäisen etapin vaijereihin. Kovimmillaan vauhti voi nousta jopa sataan kilometriin tunnissa. Normaalipainoisella naisella kuulemma 80 km/h ylittyy helposti.
Lähtöasemat ovat mukavan korkealla nekin. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että oikeastaan kaikkein hurjin hetki on se, kun kävelee puomit alas lähtötelineeltä ja sitten pitäisi vain antaa mennä. Lyhyen nanosekunnin ajan tuntuu kuin olisi tyhjän päällä, ennenkuin tuntee vaijerin ottavan vastaan. Ja sitten se onkin menoa!
Peetu oli varsinainen hurjapää. Pääsi melkein liitelemään pää alaspäin oppaiden neuvojen mukaan.
Viimeiset rohkaisun sanat ja yksi… kaksi… kolmeeeee!
Karkin jalat tutisivat ekan etapin jälkeen niin, että kovalle alustalle kiipeämisestä ei ollut tulla mitään. No niin kyllä Mintunkin… He he!
Kannattaa klikata kuva isommaksi, niin mittasuhteet selviävät vähän paremmin.
Likat polleina hienosti ja erityisen reippaasti suoritetun Zipline-kierroksen jälkeen!

Koiravaljakko- yms. ajeluille kaikki kunnia, mutta jos laskettelun lisäksi kaipaa jotain adrenaliinia kutkuttavaa aktiviteettia, on Zipline ihan ehdoton kokemus!

Ruotsin suurin kaupallinen radiokanava Rix Fm järjesti tänään kunnon after ski -bileet Åre Torgetilla.
Ei kyllä käy kateeksi poppitähtiä… Pakkaslukemat olivat tänään iltapäivällä siinä parinkymmenen tienoilla, esiintymislava aivan luminen ja muutenkin olosuhteet vaikuttivat vähintäänkin hileisiltä.

Yleisöä oli pakkasesta huolimatta tullut paikalle koko torin täydeltä. Esiintymässä oli sekä nykyisiä että entisiä Ruotsin Idols -tähtiä. Pääesiintyjänä Takida.
Takidan finaali, Curly Sue, sai koko torin fjortikset laulamaan..

Jotkut väittävät, että Åre on kuin Tukholma pienoiskoossa snobi-ravintoloineen ja tyylikkäinen pikku putiikkeineen. Ihan noin radikaaliksi en ryhtyisi, mutta kieltämättä varsinkin talvisesongin aikaan meininki on aika suurkaupunkimaista, joskin suloisissa tunturi-kulisseissa.
Ravintoloita on moneen makuun ja tyyliin. Viimeisin tulokas on ruotsalaisen tähtikokin Melker Anderssonin tunnelmallinen ravintola Fjällpuben. Erityisesti voin suositella Fjällpubin erinomaista (ja poikkeuksellisen edullista) After Ski -menuta, joka on tarjolla joka päivä klo 15 – 17.

Åre Torgetin – eli Åren keskustorin ympärille on keskittynyt aimo nippu mukavia putiikkeja, joissa saa helposti kulutettua aikaa, mikäli laskeminen ei syystä tai toisesta houkuttele.
Aika monet pitävät ymmärrettävistä syistä varsin laajaa lasketteluvaruste ja -asuvalikoimaa, mutta myös muuta kampetta löytyy suorastaan uskomattoman paljon kylän kokoon nähden.
Peetu sovitti huikeaa hiirenkorvanvihreäkirjavaa lasketteluasua, mutta tuumasi sitten, että ihan niin helposti erottuva ei ehkä kuitenkaan ole kiva olla. Eikä se olisi sopinut uuden laudan väreihinkään…
Puheet pikku-Tukholmasta ovat sikäli ihan paikallaan, että muutaman putiikin, kuten esimerkiksi street-vaikutteisia vetimiä kauppaavan Reddevilin, päätoimipiste on juuri siellä.
Herttaisimmillaan putiikit ovat kuin kuvan sievässä pikku mökissä majaileva Kaktus. Suloiseen tyyliin sopivasti putiikki mainostaa valikoimaansa: vaatteita, koruja, sisustustavaroita, kosmetiikkaa ja leikkokukkia. Kaikki tuo muutaman neliön puodissa!
Tarjolla on ihan normimerkkejä – Vila, OddMolly, Twist & Tango, Cheap Monday etc. näkyivät ainakin edustettuina.

Hanson on yksi pisimpään torin varrella viihtyneistä putiikeista. Kaunis kulmassa sijaitseva liiketila pitää sisällään suksivuokraamon, lasketteluvaatteita ja kohtuullisen laajan valikoiman merkkivaatteita rinteen ulkopuolista elämää varten.
Valikoimista löytyy ainakin Odd Molly, Hunkydory, Hilfiger Jeans, Ralph Lauren ja monia muita. Aikaisemmin muistan nähneeni Hansonilla myös Filippa K:ta ja Acnea, mutta eilisellä visiitillä niitä ei kyllä osunut silmiin
Ralph Laurenin suloinen pikkuruutuinen mekko ja valkoinen huppari olivat Peetun mieleen, mutta jotenkin – 11 asteen pakkanen ja muutenkin talvinen meininki ei innostanut kesäasujen hankintaan. Eivät olleet edes alessa.

Oikeasti tajusin, että on perjantai vasta, kun tsekkasin muutaman feedeihin ilmestyneen lemppariblogini tuoreimman postauksen. Lomafiiliksen yksi ihmeellisyyksistä on, että ajantaju häviää aika täydellisesti.

Perjantai alkoi tukevalla aamiaisella. Åre-leipä oli niin söpö, että sitä ei melkein raaskinut leikata.
Rinteestä ei tullut tänään räpsittyä kuvia. Ei oikein malttanut pysähtyä kamerahommiin, sillä eilen iltapäivällä alkanut lumisade oli jatkunut koko yön ja rinteet olivat peittyneet parinkymmenen sentin untuvan kevyeen puuterilumeen. Voin kertoa, että laskeminen tuntui aivan taivaalliselta.

Iltapäivällä Åre Torgetilla.
Karkki, Minttu ja Peetu matkalla haukkamaan “pientä palaa”.
Karkki ja Peetu ravintolassa.
Asuvalintoja rinteen ulkopuolella säätelee pääasiassa mukavuus, lämpimyys ja yleinen helppous. Tänään äidyin kiskomaan päälle mukaan pakatun nahkaminarin – ja kyllä oli heti kylmä kintuista. No, paksujen sukkisten läpi ei onneksi näy sinipunamustiksi jostain kumman syystä muuttuneet polvet. Ha ha!
Sofistikoituneita aterioita… Paitsi että täyslihajauhelihasta paistettu hampurilainen oli kyllä taivaallisen hyvää!