Olen juuri lähdössä seuraamaan tuoreen suunnittelijalupauksen Nina Jarebrinkin muotinäytöstä verhoutuneena kiirestä kantapäähän ainoaan oikeaan fäshion-väriin elikkä mustaan. Ihana ihana Whyredin paita tallentuu luvattoman huonosti “filmille”, mutta lupaattehan kuvitella smokkirypytetyn ihka ohuen villamusliinin, kankaalla päällystetyt pikku napit ja leveät mansetit. Kontrastina himmeästi kiiltävä nahkahame. Jotta kokonaisuus ei olisi vaivaannuttavan seriöösi, piti laittaa Henkan täplikkäät pitsisukkikset jalkaan. 🙂

Ah, mutta tuo tukka on kyllä kamala!! Onneksi sain ajan jo ensi viikolle. Katsotaan maltanko olla katkaisematta koko helahoitoa… Eikö mulle sopisikin sellainen pidempi Kate Moss -polkka??

• paita, Whyred
• hame, Mintun ompelimosta
• sukkikset, H&M
• bootsit, Vagabond

Tukholman muotiviikon aikaan joku ehti ihmetellä, miksi kaulassani roikkuu pressipassi. Samoin aika moni kyseli, miksi ja miten ylipäätään saan kutsuja näytöksiin. Selitys löytyy tuoreimmasta Iltalehden Ilonasta, joka on myynnissä vielä tänään!! Hipitivii kiskalle Ilona-ostoksille!

Itse näytöksiä ja niiden antia täällä on puitu edestä ja takaa, mutta mitä ihmettä näytösviikolla tapahtuu noin muuten?
Muotiviikolla suunnittelijat esittelevät aina sitä seuraavan kauden mallistoja lehdistölle ja sisäänostajille sekä muille alan ihmisille, kuten stylisteille. Yhdessä näytöksessä on siis aina vain yhden suunnittelijan tuotoksia erotuksena tavaratalojen tms. trendinäytöksiin, jossa asukokonaisuudet on koottu eri merkkien vaatteista tyyliin “farkut Levi’s, takki InWear…”

Näytöksiin ei voi ostaa lippuja, mutta jotkut suunnittelijat saattavat antaa uskollisille asiakkaille, alan opiskelijoille tms. kutsuja. Joskus harvoin tilaisuus voi olla avoin yleisölle – kuten viime kesänä Berzelii Parkissa järjestetty Carin Westerin näytös.
Vaikka paperilla muotiviikon ohjelma harvoin näyttää kovin tiukalta, suttaantuu puuhaan normaalisti koko päivä aamusta iltaan. Satojen ihmisten liikuttelu vaatii ammattitaitoista ohjailua. Kuvassa Patriksson Communication äärimmäisen ystävälliset ja tehokaat PR-työntekijät varmistavat, että kaikki löytävät paikkansa ja että Whyredin näytös pääsee alkamaan ajallaan.
Näytös kestää yleensä vain noin 10 – 15 minuuttia ja pisimmilläänkin harvoin yli 20 minuuttia. Odottelu onkin olennainen osa muotiviikkoilua. Ensin jonotetaan sisään saliin, sitten etsitään oma paikka, jonka jälkeen odotellaan näytöksen alkua. Näytöksen jälkeen jonotetaan ulos salista… jne. Odotteluaikana voi huvittaa itseään esimerkiksi ottamalla tyylikkäitä urpo-kuvia. Karkki ja Minttu ennen Cheap Mondayn näytöstä.
Joskus aika pitkäpiimäiseltä tuntuva odottelu muuttuu hetkessä pirinäksi mahanpohjassa, kun catwalkia suojannut muovi otetaan pois. Näytöksen alku on aina yhtä jännää. Ihan kuin lahjapaketin avaaminen – ikinä ei voi olla varma, mitä ihanaa saa kohta nähdä edessään.
Noniin, aina paikka ei löydy ihan eturiviltä. Onneksi muualtakin näkee ainakin Tukholman muotinäytösten kokoisissa häppeningeissä. New Yorkissa Marc Jacobsin näytöksessä on kuulemma tuhansia ihmisiä ja takimmaiset ovat kymmenennellä rivillä. Kai siinäkin fiilikseen pääsee…
Joopajoo… Päivänasukuvauksen yrittämistä.
Streetstyle-sivustojen määrä on räjähtänyt viimeisen vuoden aikana ja jopa kansainväliset alan konkarit käyvät metsästämässä hyviä kuvia Tukholmassa. Hengailu näytösalueen ulkopuolella on muuttanut merkittävästi luonnettaan niiden muutaman vuoden aikana, jotka itse olen ollut mukana. Viimeksi erilaisia kuvausryhmiä varsin vaikuttavine kalustoineen liikkui alueella toista kymmentä. Kuvassa klassikko StockholmStreetStyle in action.
Tukholmassa näytökset pidetään pääasiassa jossain Bernsin kolmesta-neljästä eri salista. Tänä talvena uutta oli Kungsträdgårdeniin parin kymmenen metrin päähän Bernsistä pystytetty näytösteltta. Varsinaisia ongelmia eri näytöspaikkojen välillä liikkumisessa á la Paholainen Pukeutuu Pradaan, ei täällä juuri ole. Vain harvat häppeningit vaativat merkittävää siirtymistä paikasta toiseen. Tilanne on isommilla muotiviikoilla on jo ihan toinen. Ei tarvitse mennä kauemmaksi kuin Köpikseen, kun jo oma autonkuljettaja olisi toiveiden täyttymys.
Valokuvaajien armeija leiriytyy catwalkin päähän. Yksi barometri mitata suunnittelijoiden suosiota on tsekata valokuvaajien määrä. Suosituimmissa näytöksissä kuvaajat käytännössä kiipeilevät toistensa niskassa!
Suunnittelijat minglaavat näytösten jälkeen ja antavat lausuntoja mallistonsa vaikutelmista ja kaikesta muusta tärkeästä. Muotinäytös on tehokkain tapa markkinoida ja rakentaa brändiä. Kuvassa Acnen Jonny Johansson.
Tukholma ei ole New York, Lontoo eikä Pariisi, mutta täkäläisen mittakaavan mukaisesti ihan kohtuulliset julkkisbongaukset ovat kuitenkin mahdollisia. Muotiprofiili Sofi Fahrman, ex-supermalli, nykyinen muodin sekatyömies Emma Wiklund ja Cardigans laulaja, Nina Persson Acnen näytöksessä.
Tärkeintä jännittävintä ja upeinta on kuitenkin itse näytös!

Ensin mallit pasteeraavat sisään yksitellen ja lopuksi finaalissa yhtenä jonona. Tässä esimerkki Hopen AW 2009 -näytöksen finaalista:

Ja sitten onkin aika lähteä jonottamaan seuraavaan näytökseen… 🙂