Spontaani mielikuva Donna Karanin farkkumerkistä DKNY Jeans -tuotemerkistä on aika tunkkainen. Mielleyhtymät vievät lähinnä ysärin wanna-be designer farkkuihin ja logojen ryöstöviljelyyn.

Katumuotisivustojen kunkku The Sartorialist on palkattu kuvaamaan DKNY Jeansin kampanja ja täytyy sanoa, että autenttisuus toimii tässä yhteydessä ihan mainiosti. The Sartorialistmaiset taustat, värikkäät roskalavat ja tiiliseinät, tekevät parhaansa tuodakseen tarvittavaa katu-uskottavuutta.


Tosin en ehkä vielä ole niin myyty, että ryntäisin farkkuostoksille.

BTW… The Sartorialist on jälleen täällä kuvaamassa Tukholman muotiviikkojen aikaan – eli ensi viikolla 26.1. – 29.1. Kannattaa siis pyörähtää Bernsin kulmilla hampaisiin asti asustettuna, mikäli mieli tekee kansainvälistä katumuotisivustoa koristamaan.

Kukaan ei kylläkään heittänyt haastetta, mutta aika monessa blogissa oli avoin kutsu. Joten tässä kuusi faktaa Mintusta.

1. Reputin autokoulun kirjallisissa
Olen tasan ainoa tuntemani henkilö, joka ei päässyt autokoulun kirjallisesta osuudesta ensimmäisellä kerralla läpi! Eikä puolusteluksi kelpaa edes se, että kokeet olivat maanantai aamuna kello 8.00 jossain Hervannan perukoilla heti Provinssirock-viikonlopun jälkeen. Liian monta virhettä liikennemerkkikysymyksissä. Eihän liikennemerkkejä ollutkaan opeteltu kuin jostain ala-asteelta lähtien. En vissiin ollut ihan vireessä…

2. Olen ollut 15 vuotta töissä elokuvateatterissa.
Aloitin 15-vuotiaana Tampereella elokuvateatteri Nordiassa. Unelmapaikka nuorelle leffafriikille. Urani aikana teatteri vaihtoi omistajaa ainakin pari kertaa ensin yksityisestä Kinostolle ja lopuksi Finnkinolle. Lopetin, kun valmistuin KTM:ksi. En saanut kultakelloa läksiäislahjaksi. Ha ha!

3. Ramppasin vuoden verran ihmisten kodeissa Tupperi-kippoja kaupittelemassa.
Innostuin, kun naapurikin alkoi Tupperi-myyjäksi. Kaverit kyllä hiukan ihmettelivät, että miten ihmeessä tyyppi, joka ei laita ruokaa, eikä ylipäätään tee mitään keittössä, voi pärjätä esittelijänä. Ensimmäiset Tupperi-kutsut, joissa ylipäänsä olin paikalla oli samalla ensimmäinen omani. Helposti 0-100 innostuvaa sorttia??

4. KTM-tutkintoni oli jäädä kiinni pakollisesta ruotsin 2 kurssista.
Gradu oli jo jätetty ja kaikki muutenkin kunnossa, mutta ruotsi kanitti. En enää edes muista, miten monennella kerralla lopulta pääsin alimmalla mahdollisella arvosanalla läpi. Tärkeänä selitin, että ruotsin kieltä en tule ikinä missään tarvitsemaan – kaikkialla kun pärjää enkulla. Eiks vaan niin…

5. Olen aloittanut italian alkeet vaikka miten monta kertaa.
Haluaisin niin kovasti osata puhua italiaa!! En tiedä johtuuko se harjoituksen puutteesta vai yleisestä kielellisestä lahjattomuudesta, mutta kaikkien käytyjen kurssien jälkeen ainoa kunnollinen lause, jonka osaan pinnistelemättä on La mattina mangio solo una mela elikkä aamulla syön vain omenan. Eipähän tule ainakaan kova nälkä Italiassa. Kiitokset vaan Fornaciarille Tampereelle! 🙂

6. Kuljeskelen ihmisten ilmoilla ilman piilareita.
Silmälasini on jo niin monta vuotta vanhat, etten edes kehtaa kertoa (no okei, seitsemän) enkä ainakaan kulkea ne päässäni kotiympyröiden ulkopuolella. Aina ei kuitenkaan jaksa/pysty/kykene/ehdi/vapaavalintainen muu selitys tökkiä piilareita silmiin. Niinpä turvaudun luovaan ongelmanratkaisuun ja painelen menemään puolisokkona. Eihän -1.50 ole niin paljon?? Jos siis törmäätte sekavan näköiseen Minttuun, joka ei vastaa tervehdykseen, on selitys yleisen himpulamaisuuden lisäksi piilarien puuttuminen.

Ja jos nyt vielä on joku, joka tähän ei ole vastannut, niin haaste on vapaa!!