Odotetut hoitolapsukaiset Harry ja Moksu saapuivat vihdoin tänään. Kumpikin inhoaa kuulemma perusteellisesti sekä matkustuskoppaansa että automatkailua. Kisujen isäntä kertoi, että edellisen automatkan päätteeksi Moksu oli saanut ripuli- ja oksennuskohtauksen silkasta kauhusta. Onneksi ihan niin dramaattisia kokemuksia ei ollut ohjelmassa tänään.
Harry rentoutui aika nopeasti. Vain 10 – 15 minuuttia epäluuloista tilanteen tarkastelua eteisen takanurkasta ja karvakasa oli valmis tutkimusmatkailemaan. Lomakoti sai roppakaupalla snäpsejä, kun keittiöstä löytyi ruoka- ja vesikupit.

Kierreltyään hetken aikaa alakerrassa rohkaistui Harry kiipeämään rappuset yläkertaan. Ja kyllä kannatti! Peetun huoneen pehmeä sohva tyyny- ja torkkupeittokasoineen sai välittömän hyväksynnän.
Mmmmauu! Eipä silti pidä erehtyä silittämään karvamasua, vaikka kuinka houkuttaisi. Hellimisjutskat pitää suunnata selkäpuolelle, muuten tulee tassusta. Ja lujaa!

Moksua jänskitti hiukan enemmän.
Vietettyään sohvan alla pari tuntia uskaltautui Moksuliinikin heittämään epäluuloisen katseen lomakotiin. Tosin turvallisesti sohvan reunan alta. Eihän sitä nyt pidä ihan hurjaksi heittäytyä!
Pientä juuston palaa apuna käyttäen sai Peetu lopulta houkuteltua Moksun ulos piilopaikastaan. Hätäisen kierroksen jälkeen piti vielä palata pari kertaa turvaan sohvan alle, mutta nyt on varovaisempikin kisusiskoksista päätynyt Peetun huoneeseen viettämään hyvin ansaittua lepohetkeä.

Grande Finale -arvontaviikolla oli torstain palkintopaketissa mm. BikBokin musta huppuhuivi. Muistaakseni joku kyseli teko-ohjeita, mikäli onni ei satu kohdalle. Laiskanpulskeisiin joulun välipäiviin sopiikin passelisti pieni näprääminen.

Näyttäisi siltä, että toteutus ei vaadi mitenkään poskettoman edistyneitä superneulojataitoja. Huppuhuivi koostuu parista suorasta palasta, jotka kiinnitetään yhteen kahdella lyhyellä saumalla. Kuvat Karkin huivista, joka on siis samanlainen kuin arvonnan palkintohuivi.
BikBokin huivi ei ole mitenkään hurjan paksua lankaa, mutta itse voi luonnollisesti valita niin muhkean vaihtoehdon kuin haluaa. Itse olisin ehkä tehnyt huiviosuudesta pikkuisen leveämmän.

Tarvitaan siis kaksi suorakaiteen muotoista palaa, joista pidempi on itse huivi. Lyhyemmän pätkän pituus on suunnilleen olkapäältä pään yli toiselle olkapäälle. Huppupala taitetaan kahtia ja takasauma ommellaan kiinni. Yläkulmaa voi hiukan pyöristää, jos ei halua tonttulakki-efektiä. Kiinnitä lopuksi hupun alareuna huivin keskikohtaan.
Ohuehkosta langasta – kuten BikBokin huivi – toteutettuna on se etu, että huppu on aika huomaamaton silloin, kun se ei ole päässä. Eli huivi toimii ihan perushuivinakin. Paksusta langasta toteutettuna huppu on näkyvämpi, koska se ei sulaudu osaksi huivia yhtä helposti.