Month: July 2008

Silkki on ehdottomasti yksi ihanimmista materiaaleista, mitä on olemassa. Mikään muu materiaali ei laskeudu yhtä kauniisti, hohda ja imartele kantajaansa kuin aito silkki. Kaiken lisäksi silkki on sisältämänsä serisiinin ansiosta hyväksi kuivalle ja atooppiselle iholle. Onneksi nykyään on tarjolla silkkivaatteita suhteellisen järkevällä hinnalla, joten muutkin kuin aateliset voivat nauttia tästä ylellisestä materiaalista.

Usein kuulee puhuttavan, että silkki on vaikeahoitoinen ja kovin herkkä materiaali. Se pitää osittain paikkansakin, mutta muutaman hyvän vinkin avulla silkkivaatteiden hoito on helppoa.

Pesu

Silkki on hiukan villan kaltainen, sillä molemmat puhdistuvat tehokkaasti ihan vain raikkaassa ilmassa tuulettamalla. Pesussa kannattaa tietenkin ensisijaisesti noudattaa tekstiilissä olevia pesuohjeita. Yleensä silkki kestää hyvin vesipesun. Poikkeuksena on juhlakankaat, joihin on ommeltu helmiä, metallilankaa, paljetteja tms. Samoin paksummat raakasilkit sekä thai-, duppion- ja tussahsilkki nimillä markkinoidut silkkimateriaalit kannattaa pesettää pesulassa.

Vesipesun kestävät silkkitekstiilit voi yleensä pestä koneessa. Koska silkin vetolujuus märkänä on erittäin heikko (hassua sinänsä, koska kuivana se on yksi kestävimmistä materiaaleista…), laitan aina omat silkkivetimeni pesupussiin, jotta mekaaninen rasitus ja mahdollinen kietoutuminen muihin vaatteisiin estyisi. Silkki päästää myös lujasti väriä myös myöhemmissä pesuissa, joten kannattaa olla tarkkana, mitä koneeseen iskee samanaikaisesti.
Koska silkki on eläinkuitu ja koostuu pääasiassa proteiinista, pitäisi pesuaineen olla sellaista, joka ei sisällä entsyymejä. Kaikki tavallisimmat pesuaineet yleensä sisältävät entsyymejä (erityisesti nestemäiset pesuaineet), kannattaa olla hiukan tarkkana, minkä pesuaineen valitsee. Entsyymit nimittäin “syövät” vähitellen rakkaan silkkivaatteen, minkä huomaa ensimmäisenä hapertuvista saumoista…
Varo tätä
Silkin värinpitävyys on aika heikko, mikä tarkoittaa siis, että värit lähtevät helposti, jos ei ole varovainen. Kemikaalit, kuten hiuslakka, hajuvesi ja deodorantti aiheuttavat helposti muutoksia silkkikankaan väreissä. Auringonvalo haalistaa ja hapertaa silkkitekstiilejä nopeasti. Kannattaa siis varoa ripustamasta lempipaitaa tuulettumaan auringonpaisteeseen. Silkkituotteiden silittämisen yhteydessä ei lisäkosteutta kannata suihkutella, sillä riskinä on, että vesipisaroista jää länttejä, joiden poistaminen on lähes mahdotonta.

Ihan yltiöpäiseen varovaisuuteen ei kuitenkaan ole syytä. Joskus noin ziljoona vuotta sitten, kun Minttu oli töissä TTT:n puvustamossa, siellä ommeltiin lähes kaikki vaatteet silkistä, koska se on niin kestävää (ja kaunista tietty!!). Näytelmävaatteet pestiin jokaikisen näytöksen jälkeen 60 asteessa koneessa ja hyvin kestivät. Ohjelmistossa oli tuolloin mm. kassamagneetti Herrat Pitävät Vaaleaveriköistä.

Lue lisää silkistä: A Brief History of Silk

Dita von Teesen tyyli on tavallisesti niin viimeistä piirtoa myöten harkittu ja viileän hillitty, että se ei oikein jaksa tällaista prätkärotseihin ja hujanhajan-hiuksiin rakastunutta muotifania sytyttää. Hänen kokonaisvaltainen omaan imagoon ja ulkoiseen olemukseen saumattomasti liittyvä “tuoteajattelu” ja brändinhallinta toki kiinnostaa ja viehättää. Kuvan jumpsuit-asussa on kuitenkin jotain sellaista huumoria, särmää ja ajankohtaisuutta, että ihastuin oitis. Isot kasat erilaisia rannekoruja, näyttävä kaulakoru, kiilasandaalit ja jumpsuitin etnohenkinen kuosi yhdistettynä valkopokaisiin aurinkolaseihin. Me likes! Hatun kyllä heittäisin hevon nevadaan, mutta en olekaan neiti von Teese…

Mintun shoppailuhitit tulevat harvalle yllätyksenä. Sen verran tiuhaan suosikkilistalle päätyneet yksilöt ovat esiintyneet päivänasu- ja muissa fiilistelykuvissa. Hutejakin on kertynyt jonkin verran, vaikka äärimmäisen harkitsevana ja hillittynä shoppailijana itseäni pidänkin.

Hitit TOP 5

Laukku Marc by Marc Jacobs Ehdoton ykköspaikan haltija on luonnollisesti Marc by Marc Jacobsin laukkuni. Ostohetkeen liittyi pientä dramatiikkaa, mikä tietty vain lisää tunnetta, että meidät oli tarkoitettu toisillemme.

Biker-takki, Acne
Unelmanpehmeä italialaisnahka ja hennosti vihertävä mustan oliviin sävy sekä upea epäsymmetrinen leikkaus tekevät tästä biker-takista riittävän aikuisen, että vahingossakaan kenenkään ei luulisi kuvittelevan, että Mintun hevi-äiti -vaihde on jäänyt pahasti päälle. Takki sattui myös saapumaan luokseni päivänä, jolloin sitä todella tarvitsin. Erottamaton osa lähes jokatoista asukokonaisuuttani!

Monkin kynähame
Kynähame on ehdoton suosikkivaate, joka on moni-ilmeisyydessään ihan lyömätön. Ja siitä syystä hame on esiintynyt päivänasuissa noin ziljoona kertaa. Nyt kesällä olen käyttänyt kynähametta surutta rantsumekkona bikinien päälle kiskottuna.

DinSkon nauhakengät Yleensä en tee harkitsemattoamia ostoksia, päinvastoin. Itseasiassa harkitsen hankintojani varsin perusteellisesti ja siksi esimerkiksi matkoilta tulen usein tyhjin käsin kotiin. DinSkon nauhakengät olivat melkein heräteostos, mutta vein ne sitten kuitenkin takaisin. Vain hakeakseni uudelleen yhdeksi ehdottomasti eniten käyttämistäni kengistä.

Kasvovoide, Dermalogica
Tein talvella testimielessä tilauksen Strawberrynettiin ja ostoskoriin sujahti ruotsalaisblogeissa kehuttu Dermalogican Skin Smoothing Cream. Ja olin myyty. Nyt en enää mitään muuta voidetta haluaisi käyttääkään. Voi rahapussiparkaani.

… Bonuksena pitää ehdottomasti mainita ihana hopeanvihreänharmaa Twenty8Twelve -hameeni, joka on nopeasti lunastanut paikkansa niiden turvavaatteiden joukossa, joista on helpotus valita päällepantavaa päivinä, jolloin mikään ei tunnu olevan kohdallaan. Tsekkaa jos et usko.

Ja sitten ne Hutit TOP 5

Bossin siniset ballerinat
Ballerinat ovat mielestäni edelleenkin tosi mielettömän suloiset. Jotenkin vaan en osaa yhdistää niitä oikein mihinkään. Lisäksi ne ovat puoli numeroa liian pienet… Ihan pikkuisen tuntuu siltä, että onnistuin menemään siihen tämä-on-ainutlaatuinen-tilaisuus-jota-ei-voi-jättää-käyttämättä -transsiin, joka iskee loppuunmyynneissä ja varsinkin exklusiivisissa mallistomyynneissä. Eikä nuo ollut edes mitenkään käsittämättömän halvat. Jos ei nyt sitten niin kalliitkaan. Onneksi Karkin jalka on noin puoli numeroa Mintun ja Peetun jalkaa pienempi.

Seeprahuivi, Roberto Cavalli at H&M
Eihän tuo nyt mikään masentavan suuri ostos ole, mutta jotenkin rasittaa pyörittää nurkissa kamaa, jolle ei löydy käyttöä. Jälleen yksi todiste siitä, että heräteostokset eivät ole Mintun juttu? Materiaali on mielestäni edelleenkin upean pehmeää silkkiä, mutta käytössä reppana on ollut vain kerran. Ehkä sitten syssymmällä??

H&M:n Organic Cotton -toppi
Unohdan aina, että Henkkamaukan postimyynnistä ei pitäisi tilata mitään! Don’t get me wrongH&M:ltä voi mielestäni löytää ihan hyviä, jopa laadukkaita ja ennekaikkea kivasti leikattuja ja istuvia vaatteita. Mutta ei postimyynnistä. Ei. Esimerkkinä toimikoon kuvassa kovinkin sievä Organic Cotton -sarjan valkoinen toppi. Onhan se kyllä ollut pari kertaa päällä, mutta materiaali on ihan käsittämättömän surkeaa. (Mitä tahansa ei tarvitse sietää vain siitä syystä, että se on jotenkin EKO) Samoin malli on järkyttävän huonosti istuva. Rahallinen menetys ei toki ole suurensuuri, mutta vihaan tehdä virheostoja! Mikään muukaan kyseisen tilauksen hankinnoista ei ole päätynyt varsinaisesti kenenkään suosikiksi. Voisko oppia joskus?

Pikkulaukku, Beyond Retro
Pikkulaukun perään olen haikaillut toki. Tämä Beyond Retrosta varsin kohtuulliseen 20 euron hintaan hankittu yksilö on valitettavasti aivan liian mini. Tilaisuuksia, joihin en tarvisisi mukaan kuin kännykän ja luottokortin, ei valitettavasti ole tarpeeksi. Kyllä pikkulaukkuunkin pitää mahtua nenäliinapaketti, puuteripaperit, Lakrisal-patukka, kamera (hei, muotibloggarilla on aina kamera mukana!! ;D) ja huulikiilto. Tämä minipikkuruinen laukku päätyy mahdollisesti Go 4 it vol. 2 -putiikin Kirppis-osastoon, kunhan tässä nyt taas saan kunnon päivitysvaihteen päälle…

Lisäksi vielä voisko tosiaan joskus oppia jotain -bonus:
Lindexin coolisti Prada-henkisiä polvareita ihailin eräänkin huippusuositun bloggarin päivänasu -kuvissa. Kuvittelin, että näyttäisin yhtä siistiltä, kun vaan saisin samanlaiset sukat. No, niissä olisi pitänyt olla varoitus “persjalkaiset älköön vaivautuko”. Tai kyseinen varoitus olisi voinut löytyä korvien välistä. Onneksi perheen koipeliini Peetu tykästyi sukkiin, joten pääsevät kuitenkin käyttöön.

Intellektuellien ja itsenäisten edelläkävijänaisten suosikkisuunnittelijana tunnetun Miuccia Pradan tie isoisänsä vuonna 1913 perustaman muotitalon johtoon ei ole ollut mitenkään viivasuora saatika itsestäänselvä. Tohtoriksi väitellyt kommunistisen puolueen jäsen ja naisten oikeuksien puolesta taisteleva tyttärentytär astui kuitenkin vuonna 1978 laadukkaista ja exklusiivisista nahkalaukuistaan tunnetun alunperin Fratelli Prada (veljekset Prada) –nimeä kantavan yrityksen puikkoihin.

Kuva: Miuccia Prada

Vuonna 1985 Prada lanseerasi vedenpitävät pelkistetyt citykäyttöön tarkoitetut nailonreput ja ensimmäinen maailmanlaajuinen menestys oli taattu. Yksinkertaisine logoineen ja karuine olemuksineen reput olivat täydellinen vastakohta 80-luvun puolivälin rönsyilevälle, jättilogoja rakastavalle, kullankimalteiselle valtavirralle. Samalla, pinnalla olevia trendejä kunnioittamattomalla linjalla jatkoi myös Pradan ensimmäinen ready-to-wear –mallisto, joka näki päivänvalon 1989.

Kuva: Pradan nailonkankaasta valmistetut reput ja laukut räjäyttivät piraattikopiomarkkinat.
Kuva: Prada A/W 2008/2009 näytös
90-luvulla Miuccia Prada vakiinnutti asemansa muodin suurnimien joukossa. Pradalle ominainen älyllinen suhtautuminen muotiin, linjojen puhtaus, yhdistelyn ennakkoluulottomuus, vaikutteiden monimuotoisuus, visionäärisyys ja vaistonvarainen taju yhteiskunnan muutoksista toi vuonna 1993 International Award of the Fashion Designers of America –palkinnon.

Miuccia Prada, jolla ei ole lainkaan muotisuunnitteluun tai vaatetukseen liittyvää koulutusta, pitää työskentelynsä pohjana kahta perussääntöä: Ensinnäkin kaikki perustuu jatkuvaan ennakkoluulottomaan kokeiluun, mikä koskee niin uusia materiaaleja, tekniikoita, linjoja ja niiden yhdistelyä. Toiseksi suunnittelun pohjana ei ole asiakkaiden jako eri ikäryhmiin ”age is non-criterion because it would be limiting”.

Kuva: Prada A/W 2008/2009 näytös
Jatkuva rajojen ylittäminen näkyy myös Pradan mallistoissa. Huikean kiittävät arvostelut saanut A/W 2008/2009 –mallisto perustuu täysin upeista pitseistä valmistettuihin asuihin, vaikka aiemmin Miuccia on itse sanonut inhoavansa pitsiä materiaalina. Pradan materiaalien teknologisen edelläkävijyyden takana on oma tutkimus- ja tuotekehityslaitos, joista on peräisin mm. viime syksynä ilahduttaneet pörröiset huippulaadukkaat mohair-tekstiilit.

Päälinjan lisäksi Prada suunnittelee edullisempaa ja kaupallisempaa Miu Miu –mallistoa. Miu Miu (nimi tulee Miuccia Pradan lempinimestä!) näki päivänvalon 1992 ja vuonna 1995 lanseerattiin miestenvaatelinja.

Kuva: Miu Miu A/W 2008/2009 näytös

“Everyone, no matter how poor, has to get dressed, and the way we think of ourselves, the way we compose ourselves every day, for me this is very profound.” Miuccia Prada

Kuvat: style.com

Aika harvat menneisyyden leffat (okei, nuoruuden) säilyttävät hohtonsa ajan kuluessa. Elokuvat, jotka ilmestyessään olivat veret seisauttavan upeita, käsittämättömän oikeassa ja huimausta aiheuttavan viileitä, saavat nykyään aikaan lähinnä kurjaa penkissä kiemurtelua ja epämukavia itsetutkiskelun hetkiä… Mitä olenkaan joskus nähnyt mm. maailmanhistorian parhaimmaksi elokuvaksi julistamassani tanskalaisen ohjaajan Liekehtivät Sydämet -leffassa?

Eilen illalla tsekattiin porukalla vanha hittisuosikki The Blues Brothers, joka todisti, että muutkin kuin vaikeat mustavalkoiset ranskalaisleffat voivat pitää kutinsa. Ihana camp-huumori on niiin 80’s, musiikki toimii eikä hyvänolontunnetta voi välttää.

Tsekkaa, jos et usko:

Old stuff