Day: July 18, 2008

Nyt saadaan taas yrittää selvitä viikko ilman Peetua. Tänään alkoi nimittäin Popkollo -niminen tyttöjen rokkimusiikkileiri, jonne Peetu suuntasi yhdessä kaverinsa (ja tyttöjen bändin laulajan) Dunin kanssa.

Leiri huipentuu viikon päästä lauantaina pidettävään suureen konserttiin, josta sitten luonnollisesti juttua myös täällä.


Leirillelähtövetimet:

Popkollo on alunperin muusikko Marit Bergmanin idea. Totaalisen kyllästyneenä rokkibisneksen äijämäisyyteen ja miesten väliseen hyvä-veli-kerhoiluun, hän päätti tehdä jotain edistääkseen tyttöjen asemaa ja itseluottamusta muusikon uran alussa. Popkolloja on järjestetty vuodesta 2003 ja nykyään löytyy erikoistuneet tapahtumat esim. hiphopista, hevistä tai äänitekniikasta kiinnostuneille nuorille naisille. Peetun tänään alkanut leiri on Popkollo Original, jossa pääpaino on soittamisella ja lisäksi tytöt oppivat, miten äänitysstudiossa toimitaan.

Kuullostaa aivan mielettömän hauskalta – eikö vaan!?

Silkki on ehdottomasti yksi ihanimmista materiaaleista, mitä on olemassa. Mikään muu materiaali ei laskeudu yhtä kauniisti, hohda ja imartele kantajaansa kuin aito silkki. Kaiken lisäksi silkki on sisältämänsä serisiinin ansiosta hyväksi kuivalle ja atooppiselle iholle. Onneksi nykyään on tarjolla silkkivaatteita suhteellisen järkevällä hinnalla, joten muutkin kuin aateliset voivat nauttia tästä ylellisestä materiaalista.

Usein kuulee puhuttavan, että silkki on vaikeahoitoinen ja kovin herkkä materiaali. Se pitää osittain paikkansakin, mutta muutaman hyvän vinkin avulla silkkivaatteiden hoito on helppoa.

Pesu

Silkki on hiukan villan kaltainen, sillä molemmat puhdistuvat tehokkaasti ihan vain raikkaassa ilmassa tuulettamalla. Pesussa kannattaa tietenkin ensisijaisesti noudattaa tekstiilissä olevia pesuohjeita. Yleensä silkki kestää hyvin vesipesun. Poikkeuksena on juhlakankaat, joihin on ommeltu helmiä, metallilankaa, paljetteja tms. Samoin paksummat raakasilkit sekä thai-, duppion- ja tussahsilkki nimillä markkinoidut silkkimateriaalit kannattaa pesettää pesulassa.

Vesipesun kestävät silkkitekstiilit voi yleensä pestä koneessa. Koska silkin vetolujuus märkänä on erittäin heikko (hassua sinänsä, koska kuivana se on yksi kestävimmistä materiaaleista…), laitan aina omat silkkivetimeni pesupussiin, jotta mekaaninen rasitus ja mahdollinen kietoutuminen muihin vaatteisiin estyisi. Silkki päästää myös lujasti väriä myös myöhemmissä pesuissa, joten kannattaa olla tarkkana, mitä koneeseen iskee samanaikaisesti.
Koska silkki on eläinkuitu ja koostuu pääasiassa proteiinista, pitäisi pesuaineen olla sellaista, joka ei sisällä entsyymejä. Kaikki tavallisimmat pesuaineet yleensä sisältävät entsyymejä (erityisesti nestemäiset pesuaineet), kannattaa olla hiukan tarkkana, minkä pesuaineen valitsee. Entsyymit nimittäin “syövät” vähitellen rakkaan silkkivaatteen, minkä huomaa ensimmäisenä hapertuvista saumoista…
Varo tätä
Silkin värinpitävyys on aika heikko, mikä tarkoittaa siis, että värit lähtevät helposti, jos ei ole varovainen. Kemikaalit, kuten hiuslakka, hajuvesi ja deodorantti aiheuttavat helposti muutoksia silkkikankaan väreissä. Auringonvalo haalistaa ja hapertaa silkkitekstiilejä nopeasti. Kannattaa siis varoa ripustamasta lempipaitaa tuulettumaan auringonpaisteeseen. Silkkituotteiden silittämisen yhteydessä ei lisäkosteutta kannata suihkutella, sillä riskinä on, että vesipisaroista jää länttejä, joiden poistaminen on lähes mahdotonta.

Ihan yltiöpäiseen varovaisuuteen ei kuitenkaan ole syytä. Joskus noin ziljoona vuotta sitten, kun Minttu oli töissä TTT:n puvustamossa, siellä ommeltiin lähes kaikki vaatteet silkistä, koska se on niin kestävää (ja kaunista tietty!!). Näytelmävaatteet pestiin jokaikisen näytöksen jälkeen 60 asteessa koneessa ja hyvin kestivät. Ohjelmistossa oli tuolloin mm. kassamagneetti Herrat Pitävät Vaaleaveriköistä.

Lue lisää silkistä: A Brief History of Silk

Dita von Teesen tyyli on tavallisesti niin viimeistä piirtoa myöten harkittu ja viileän hillitty, että se ei oikein jaksa tällaista prätkärotseihin ja hujanhajan-hiuksiin rakastunutta muotifania sytyttää. Hänen kokonaisvaltainen omaan imagoon ja ulkoiseen olemukseen saumattomasti liittyvä “tuoteajattelu” ja brändinhallinta toki kiinnostaa ja viehättää. Kuvan jumpsuit-asussa on kuitenkin jotain sellaista huumoria, särmää ja ajankohtaisuutta, että ihastuin oitis. Isot kasat erilaisia rannekoruja, näyttävä kaulakoru, kiilasandaalit ja jumpsuitin etnohenkinen kuosi yhdistettynä valkopokaisiin aurinkolaseihin. Me likes! Hatun kyllä heittäisin hevon nevadaan, mutta en olekaan neiti von Teese…

Old stuff