Tyyli-ikonit konseptina ovat selvästi in. Blogeissa pohditaan henkilökohtaisia ikonivalintoja ja niissä parissa lehtihaastattelussa, joihin olen saanut osallistua muotibloggarin ominaisuudessa, on tämä kysymys noussut yhdeksi keskeisimmistä.
Aloin miettiä, miksi tuntuu niin tolkuttoman vaikealta vastata kysymykseen No kukas se on Sinun tyyli-ikonisi?
Kuva: Tyyli-ikonien kantaemo Coco Chanel
Ensinnäkin itselläni ei varsinaisesti ole ketään tiettyä henkilöä, jota voisin kutsua virallisesti tyyli-ikonikseni. Ihailen toki monien tyylikkäiden ihmisten tapaa korostaa parhaita puoliaan ja kykyä ilmaista pukeutumisellaan valitsemaansa (tai toivomaansa) lifestyleä. Samoin poimin siekailematta bongaamani kivat pukeutumisideat sellaisiin törmätessäni, riippumatta siitä ovatko ne jonkun ohikulkijan, kanssabloggarin, Hollywood-julkkiksen, pop-tähden tai fiktiivisen tv-sarjan tai leffan roolihahmon päällä. Mutta että osaisin nimetä oman tyyli-ikonini!? Tehtävä tuntuu lähes mahdottomalta.
Koska trendien seuraaminen on minulle rakas harrastus, haluan mieluusti pysyä mukana myös jylläävässä tyyli-ikoni –trendissä.
Kenestä siis saisi Mintulle hyvän henkilökohtaisen ikonin? 
Olisi ihan kiva, että tyyli-ikonin tyyli olisi jotenkin lähellä omaani. Tosin käytännössä tällä ei oikeasti ole mitään merkitystä. Aika harvan habitus on kuin Jackie Kennedyn tai Marlene Dietrichin, vaikka kyseiset leidit komeilevatkin jokatoisen tyyli-ikonilistalla. Tärkeintähän on kuitenkin antaa vaikutelma, että tässä ei olla mitään pintajulkkuja ihailevia huithapeleita vaan kuulkaa hyvin cool ja designin lähimenneisyyttä tunteva, asiaankuuluvan ironisesti muotiin ja intohimoisesti tyyliin suhtautuva intellektuelli henkilö. Nih!
Tyyli-ikonin valinta on sikäli äärimmäisen tärkeä kysymys, että se määrittelee sinua enemmän kuin päälläsi olevat vaatteet. Pinkin huitulatopin voi aina selittää halvalla hinnalla, hetken päähän pistolla, mulla oli nyt vaan tänään niin pinkki olo -fiiliksellä tai pesutupavuoron missaamisella. Mutta mainitsepa tyyli-ikoniksesi Paris Hilton, niin saat ikuisen pinnallisen idiootti-blondin leiman otsaasi.
Oikeastaan kaikki tämänhetkiset julkkikset ovat vähän ongelmallisia tyyli-ikoneita. Liian monella on niistä mielipide, eikä historian armollinen hämärä ole vielä laskeutunut peittämään heidän ei-toivottuja puolia. Harkintaan voisi oikeastaan tulla ainoastaan joku todella marginaalinen runoilija, muusikko, indie-leffan näyttelijä tai ääritapauksessa avantgarde taiteilija, josta se kuuluisa Suuri Yleisö ei ole kuullutkaan.
Helpoin ja varmin valinta olisi joku mustavalkoisten leffojen ajanjakson näyttelijöistä Lauren Bacall, Katharine Hepburn tai vaikka sukunimikaima Audrey Hepburn. Viimeksi mainittu tosin alkaa olla jo vähän puhkikaluttu ja muutenkin habitukseltaan turhan kaukana Mintun olemuksesta… Ekstrapisteitä putoilisi takuuvarmasti, mikäli tyyli-ikoni olisi peräti ranskalaisen film noir -aikakauden eteerisen intohimoinen kaunotar.
Tosi coolia särmää henkilökohtaiseen auraan antaisi, jos onnistuisi löytämään tyyli-ikoniksi siistin rokkimimmin katu-uskottavalta 70- tai 80-luvulta. Blondien keulakuva Debbie Harry olisi sikäli Mintulle passeli, että kyseisen bändin levyt tuli aikoinaan kuunneltua kirjaimellisesti puhki. Ever so cool Chrissie Hynde on varattu Mintun hyvälle ystävälle, joten se ei käy. Omaa erinomaisuuttaan voisi tietysti korostaa valitsemalla jonkun vanhan narkkarin esim. Velvet Undergroundin Nicon (tosin Nicon keikka aikoinaan YO-talolla on tasan ainoa, jolloin olen nukahtanut kesken kaiken. Vielä selvinpäin…) tai kuulin Rollings Stones –tyttöystävän Anita Pallenbergin. Ainakin pienemmiltä menisi jauhot suuhun ja Mintun glooria kasvaisi.
Käytännössä tyylini taitaa kuitenkin muistuttaa julkkiksista eniten Madonnan rakastettua ja vihattua kameleontti-tyyliä. En ole erityisen uskollinen tai pitkäjännitteinen asuvalintojeni kanssa – tosin harvat lempparit roikkuvat mukana edelleen sitten teini-iän. Olen täydellisen epäjohdonmukaisesti yhtä kotonani niin naisellisissa mekoissa, hippireuhkoissa kuin business-puvussakin ja tilaisuuden tullen harrastan mielelläni ylilyöntejä. Arkisin univormuni on verkkapuku ja tyttäreni ovat todenneet Loudreksen tavoin: äiti, sun ei tarvitse tulla ovelle vastaan, jos sulla on päällä nuo verkkarit…
Mutta kuka sitä nyt Madonnaa…
Tossuja valmistetaan ainoastaan 300 paria ja ne tulevat myyntiin vain exklusiivisissa lifestyle-putiikeissa: Colette (Paris), Alife Rivington Club (NYC), Bodega (Boston), Hanon (Aberdeen), Limited Editions (Barcelona), Patta (Amsterdam), Provider Trainers (Melbourne), Size (London), Sole Service (Oslo), Wood Wood (Köpenhamn) ja sneakersnstuff (Stockholm & Malmö).
Jokaisen tossuparin mukana tulee pieni dalahäst… 
