En voinut olla poikkeamatta pikaisesti tarkistamassa, miten H&M:n Marimekkomalliston lanseeraus sujuu, vaikka itse tuotteet eivät olekaan herättänyt sen kummempaa kiinnostusta.
Drottningatanin putiikki näytti jo ulospäin poikkeuksellisen herkullisen räiskyvältä ja vastaantulijoilla oli yllättävän runsaasti hienoja a tribute to marimekko -paperikasseja. Sisällä sen sijaan ei ollut havaittavissa normaalia loppuviikon tungosta kummempaa.
Suurinta osaa malleja vaikutti olevan vielä ihan runsaasti jäljellä – tosin kokouikkareita (jotka kiinnostivat kuitenkin jonkinverran ihan hankintamielessä) ei näkynyt lainkaan ja kaikki laukut olivat kuulemma loppuneet ihan parissa tunnissa. Monet vaatteista vaikuttivat ihan kivan mallisilta… esim. laajahelmainen hame oli kieltämättä hieno, mutta ei mitenkään Mintun garderobiin sopiva.
Malliston parasta antia on ehdottomasti miesten paidat ja lastenvaatteet. Pikkutyttöjen kesämekot ja hellehatut olivat raikkaan retromaisesti tosi suloisia ja jos vain miehestä löytyy kanttia pitää näyttäviä kuoseja, niin mikä ettei!
Hiukan jäi ihmetyttämään, miten osa vaatteista tuntui kovin keinokuituiselta käteen, vaikka taisivat ne silti viskoosia olla. Jotenkin tuollaisten materiaalien käyttö tuntuu vähän anti-tributelta. Silkkisetkin mekot olivat nekin jotenkin epämääräisiä. Reteät Marimekkoprintit melkein vaativat kunnon puuvillan alustakseen.
En kuitenkaan (tietenkään…) päässyt putiikista pihalle ilman, että jotain olisi tarttunut mukaan. Suurta huivia olen etsiskelly epäaktiivisesti jo pidempään. Ihan mukavaa, että sopiva löytyi Marimekko-mallistosta, mutta se ei ollut mitenkään erityisesti ostopäätökseen vaikuttava tekijä. Aion käyttää maastonvihreän- ja terrakotansävyistä pehmeää puuvillaista saronkia pääasiassa jättikokoisena huivina.
Tässä kuvattuna kotiverkkareitten kanssa… nice. ;D
Sellaisen sivuhuomion tein kassajonossa, että yllättävän paljon japanilaisia tyylikkäitä rouvia oli kiikuttamassa kassalle valtavia Marimekkovuoria. Ehkä se oli sattumaa, mutta pisti silmään kuitenkin.
