Isommat ostosmekat olivat business as usual, joten
TopShop-vierailulla tuli koluttua koko
SOUK. Eniten löytöjä tuli tehtyä
Monkista, toisaalta
Oasikseen jäi yksi lyhyt musta villakangastakki, joka ehkä vielä osoittautuu tarpeelliseksi…
Karkilla on tämä sama mekko mustana, mutta nyt sen sai puoleen hintaan violettina. Koska Karkin mekko on ollut lähes päivittäin jonkun meistä päällä, tuumasin, että violetille (joka on meidän kaikkien lemppariväri) on varmasti myös paljon käyttöä. Mekko on siis Mintun, vaikka Peetu toimiikin mallina…
T-paita Monkista puoleen hintaan. Tummansinisellä pohjalla pikkuisia vaaleanpunaisia tähtiä ja Lontoon rae -painatusta. Tääkin on oikeesti Mintun. 🙂
Harmaa perusribbipoolo, Oasis.
Peetu löysi itselleen ihanan turkoosin neuleen Monkista. Lyhyt malli toimii erinomaisesti korkeavyötäröisten hameiden ja housujen parina tai pidemmän topin kanssa, niinkuin kuvassa. Minttu saa kuulemma lainata.
Puoli kahden maissa – eli noin puoli tuntia ennen NK:n alen alkua – aloimme vyöryä kohti Hamngatania. Tuumasin siinä kävellessämme, että onhan se aika mautonta mennä niin aikaisin tavaratalon oven ripaan roikkumaan, mutta pääsemmehän sitten ensimmäisten joukossa sisälle ja nopeasti pois tungoksesta. Olimme varmaan parin korttelin päässä, kun kadulla alkoi näkyä tiivissä muodostelmassa seisovia ihmisiä. Muutama satametriä lähempänä iski tajuntaan, että kyllä – kaikki nämä
ZILJOONAT ihmiset ovat tulleet jonottamaan päästäkseen NK:n aleen jo tuntikausia sitten.
Järkeilin nopeasti, että todennäköisyys saada käsiin jokin niistä arviolta viidestä kappaleesta Marc by Marc Jacobs -laukkuja, joita olin etukäteen zoomaillut, on todella olematon. Tuumasimme siis Peetun kanssa, että vahvistamme itseämme herkullisilla bageleilla ja latteilla läheisessä Espresso Housessa samalla kun odotamme, että jono NK:n ulkopuolella hälvenee. Sitten voisimme pyörähtää tässä näköjään leveysasteen odotetuimmassa alessa ja ehkä ottaa pari hassunkurista kuvaa blogijuttua varten. Tunsimme olomme sivistyneeksi ja fiksuksi.
Päädyimme lopulta NK:lle vähän kolmen jälkeen ja monet special-ale-pöydät ammottivat silloin jo tyhjillään. Väkeä oli paljon, mutta mitään hysteerisen hauskaa kaaosta á la Hullut Päivät ei kylläkään ollut havaittavissa. Haahuilimme laukkuosastolla, missä oli edelleen aika paljon jäljellä mm. Longchampin ja Furlan laukkuja. Peetu sovitteli nahkahanskoja, mutta muuten ei näkynyt oikein mitään kiinnostavaa.
Oltiin oikeastaan jo lähdössä poispäin, kun yhtäkkiä huomasin, että pari myyjää tulee henkilökunnan ovesta tavarakärryn kanssa. Kärryssä olevat tavarat oli varastopakkauksessa (kääritty silkkipaperiin), mutta olin havaitsevinani tutun laukun kahvan. Kärppänä hyökkäsin kärryn luo (noin viidenkymmenen muun tarkkasilmän kanssa…) ja lyhyen mutta hermoja raastavan odottelun jälkeen kärrystä paljastui uusi armakseni:
joka oli peräti -50% alessa!!!
