Month: November 2007

Se, että muodin koneisto kierrättää edellisten sesonkien inhokit uusina it-juttuina, ei varmasti ole enää kenellekään uutinen. Trendien paluu aiheuttaa helposti vastarintaa, koska silmä ei ole tottunut uus-vanhoihin mittasuhteisiin. Monet vannovatkin hiljaa mielessään: “ei enää koskaa leveitä lahkeita”, “olkatoppauksia en varmasti pue päälleni”, “en voisi kuvitellakaan kulkevani suippokärkisissä kengissä” ja niin edelleen…

Muodin paluumuuttajia on tälläkin sesongilla monia. Tässä pari, jotka ovat tuottaneet Mintulle päänvaivaa.

Bootcut-malliset farkut

Bootcut farkkujen edellinen valtakausi on niin lähellä, että tuntuu melkein hullulta puhua mallin paluusta. Jotain on pääkopassa kuitenkin ehtinyt tapahtua, sillä kiskottuani entiset lempifarkkuni päälle, olo oli jotenkin kummallinen. En voi väittää, että olisin muutenkaan mikään early adapter, mitä tulee uusiin farkkumalleihin. Cheap Mondayn pillejä käytti jo noin 90 % alle viiskymppisestä tukholmalaispopulaatiosta ennenkuin ostin ensimmäiset itselleni. Vastoin odotuksiani rakastuin malliin täysin.

Muodin edelläkävijät ja trendivaikuttajat ovat kuitenkin kaivaneet bootcut-farkut jälleen käyttöön – tosin hylkäämättä täysin pillejä. Kuvassa vasemmalla Cameron Diaz ja oikealla Kate Moss näyttävät mallia siitä, miten bootcut päivitetään vuodelle 2007. Ongelmana täällä ruohonjuuritasolla on, miten saada bootcut näyttämään ajankohtaiselta eikä siltä, ettei ole koskaan niistä luopunutkaan.

Bootcut-mallin paluu on joka tapauksessa hyviä uutisia kaikille naisille, joiden vartalo ei muistuta 14 -vuotiaan pojan kroppaa. Reidestä sopivan kapeat ja polvesta alaspäin maltillisesti levenevät lahkeet ovat ehdottomasti useimpien muotoja eniten imarteleva malli.

Ohuet mustat sukkikset
Juuri, kun opimme, että sukkahousujen kuuluu olla sen verran paksut, että nahka ei kuulla läpi, tekevät ohuet mustat sukkikset paluun. Gwen Stefani onnistuu näyttämään trendikkäältä ja tyylikkäältä niinkuin aina, mutta IRL efekti voi helposti olla ennemminkin tanttamainen. Ehkä jujuna on juuri tuollainen cooli stailaus: mokkanilkkurit ja tuffi mekko. Gwenin mekko on kyllä niin lyhyt, että tavallisen svenssonin päällä se näyttäisi siltä, että jotain oleellista asuun kuuluvaa on unohtunut kotiin. Niinkuin esimerkiksi housut. Hur som helst, läpikuultavat mustat sukkikset toimivat varmasti parhaiten 20-lukutyylisen suoran mekon kanssa ja riittävän särmikkäästi asustettuna. Ihan vielä en ole kyllä valmis luopumaan kokonaan paksuista läpinäkymättömistä sukkiksistani…

Oletko sinä valmis palaamaan bootcut-farkkuihin ja ohuisiin sukkahousuihin?
Mitkä paluutrendit ovat mielestäsi kaikken eniten yök (korkea vyötärö, liehulahkeet, olkatoppaukset, neonvärit…)?

Kuvat: people.com

Syfestivalen -käsityömessuilla kaikenlaiseen käsityöhön tai askarteluun hurahtanut menettää helposti suhteellisuuden tajunsa ja loputkin rahansa. Varsinkin, jos sattuu olemaan tällainen yleisnäpertelijä niinkuin Minttu, joka ompelee aina silloin tällöin, väsää koruja ja valokuva-albumeita scrap booking -tyyliin, huovutustakin on tullut testattua (kivaa oli, lisää pitäisi ehtiä tekemään…) ja neulomisharrastuskin on ollut elpymisvaiheessa vuosikausien tauon jälkeen. Messuilla oli tarjolla materiaaleja, välineitä ja inspiraatiota laidasta laitaan.

Olin etukäteen päättänyt, että mitään uusia projekteja messuilta ei sitten mukaan haalita. Tavoite oli löytää nipsukiinnitysmekanismi Tampereelta ostetuista nahoista tehtävään pikkuiseen pussukkalaukkuun, nahkaliimaa ja teflonpaininjalka koneeseen. No, aamun kiireessä unohtui ottaa oman koneen paininjalka mukaan malliksi, enkä uskaltanut tehdä hankintaa ilman sitä. Sen sijaan oli vähällä, ettei mukaan lähtenyt kokonaan uusi ompelukone… (Brotherilta olisi saanut messuhintaan sellaisen brodeeraavan tekniikan ihmeen!)
Upeita erilaisia helmiä myyviä osastoja oli lukuisia. Erityisesti helmiosastoilla kävi mahoton kuhina – taitaa olla omien korujen väsääminen nyt in.
Myös scrap booking -osastoilla riitti tungosta. Pelkästään kartonkivaihtoehtoja oli tarjolla niin paljon, että niihin olisi saanut upotettua pienen omaisuuden. Puhumattakaan niiteistä, nauhoista, leimoista, kirjaimista ja kaikesta muusta täysin välttämättömästä sälästä.
Tilkkutyöt sinänsä ei ole Mintun juttu, mutta suloiset kauniisti esillä olevat tilkkutyökankaat yrittivät silti kovasti hypätä ostoskassiin. Olisihan niistä tullut ihan mahtavan ihquja vuorikankaita pikkulaukkuihin tai tyynynpäällisiä tai…
Swarovskin kristalleja myyvällä osastolla olin pimahtaa ihan täysin (harakka mikä harakka). Käsissäni oli jo monta pikku pussukkaa silitettäviä kristalleja, mutta onneksi tajusin, että ensin kannattaisi olla käyttötarkoitus tiedossa. Kuvan kännykkä oli myyjän oma ja itse kristalleilla koristelema. Ihanasti bling bling!
Ihastuin tähän vihreästä mohair-langasta kudottuun kaulukseen. Mustaa sileää mekkoa vasten konstrasti on ehkä vähän liian raju, mutta muuten tykkään tosi paljon. En tosin tiedä tulisiko itseni tuollaista kuitenkaan ikinä käytettyä.

Päivän ostossaalis oli lopulta aika säädyllinen, kun jäi se ompelukone messutarjouksesta huolimatta hankkimatta:
Klipsukiinnitystä en löytänyt kuin tällaisen pienen kukkarolle sopivan. Jos joku tietää mistä saisi vähän isompia niin otan ilomielin vastaan vinkkejä!
Hauskat lohenpunaiset helmiäishohtoiset puikot ja vähän scrap-booking juttuja. Ajatuksissa olisi saada tyttöjen päikkäaikojen kuvat yksiin kansiin – lojuvat nyt laatikossa – ja siihen tarkoitukseen nuo pinkit yksityiskohdat ja kristallikehyvkset sopivat hyvin. Tiedä sitten milloin sitäkin projektia ehtii aloittamaan… 🙂 (kuva on jotenkin kummasti vinksallaan – vai tuntuuko se vain siltä??)
80-luvun kaavoja en voinut vastustaa. Hintakin oli vain euron paketti. Hih!

Kuvakavalkadi eilisistä Cheap Monday -ostoksista:Farkkusaalis. Vasemmalla melko pillit antiikkipestyt perusfarkut, keskellä korkeavyötäröiset suorapunttiset farkut pesemättömästä farkkukankaasta ja oikealla mustat tosi pillit perusfarkut.

Farkkujakku. Malli on kapea ja istuva – sopii loistavasti trikoomekkojen ja suorien huosujen tai hameen kaveriksi. Selässä on ihana ommeltu smokkivekkiyksityiskohta. Kankaassa on riittävästi elastaania, joten se tuntuu oikein mukavalta päällä, vaikka onkin aika kapea. Pieni pystykaulus ja lenksunapitus antaa jakulle kivan persoonallisen ilmeen.
Nappifarkkuhame. Salama vääristää hiukan värejä, tuo vasemmanpuoleinen, harmaampi sävy on lähempänä totuutta. Takataskujen tummanpunaisella langalla tehdyt romanttiskiehkuraiset ompelukset ovat mielestäni tosi kivat!
Farkkuhame. Hameessa on hauskat ommellut vastalaskoksen näköiset yksityiskohdat edessä ja yksi samanlainen takana. Napinläpitaskut, vyötärökaitale ja muut yksityiskohdat tekevät siitä melkein räätälöidyn oloisen.
Pliseerattu beige täyspitkä mekko (polyesteriä…) ja luonnonvalkoista satiinia oleva liivi. Ajattelin tuunata mekosta pallomekon nostamalla helman ylös. Liivi on hotisti kaksirivinen ja shaalikaulus lisää kasariviboja. Liivi on lisäksi kipeästi silityksen tarpeessa… 🙂
Paita/tunika. Kivasti vähän Mao-henkinen farkkupaita harmaata chambreytä. Malli on rennon väljä ja sivusaumoihin upotetut taskut lisäävät tunikamaista fiilistä.

Cheap Mondayn tunnuslause över min döda kropp muuttui lihaksi tänään mallikappaleiden loppuunmyynnissä! Paikalla oli aivan järjetön määrä porukkaa. Voin vakuuttaa, että Stockan Hullujen Päivien tungos ja herkkupaloista käyty taistelu on pientä verrattuna siihen, mitä tänään Cheap Mondaylla nähtiin.

Minttu oli pirteän ja teräväkyynärpäisen assistenttinsa Peetun kanssa paikalla vasta kymmenen yli yksi. Mikä alottelijan moka! (nokun jäätiin vahingossa yhtä liian aikaisin pois t-banasta ja sitten piti vielä etsiä bankomat, että saatiin käteistä…) Porukkaa oli takuulla ollut jonottamassa pilvin pimein oven takana ennen yhtä, sillä meitä vastaan tuli väkeä jättimäiset CM-kassit pullottaen kamaa.

Älyttömässä tungoksessa oli täydellisen mahdoton saada mitään käsitystä mahdollisesta valikoimasta. Ajauduimme Peetun kanssa erilleen ihmismassassa, mikä oli varmasti ihan hyvä, koska siten päädyimme vähän eri tankojen luo. Haalin kainalooni kaiken mahdollisen, mikä vähänkään näytti siltä, että voisin vetää sen päälleni ja lähdin suunnistamaan kohti “pukukoppia”. Pukukopin virkaa teki toimistohuone – tosin tyhjä – joita oli yksi miehille ja yksi naisille. Hienosteluun ei ollut juuri varaa, joten siellä pyllistelimme yhdessä kaikki farkunhimoiset saalistajat.
Pukukopissa käytiin sovittamisen lisäksi ankaraa treidausta. Meinaatsä ottaa ton mekon? Saat nää mustat farkut, jos mä saan ton jakun. Onks kellään näit tennareita kokoa 38? jne. Pikkuisen kateellisena kiikaroitiin muiden saaliita. Yhtä ainutta t-paitaa en saanut käsiini, puhumattakaan neuleista, lastenvaatteista (käsittämättömän sööttejä – kavereitten lapsille lahjaksi vaikka…) tai miesten vaatteista.

Kaikki – siis aivan kaikki – vaatteet myytiin loppuun vain parissa-kolmessa tunnissa. Tangot notkuivat tyhjänä jo yhdeltätoista… Eli tiedoksi niille, jotka ajattelivat pistäytyä paikalla huomenna: kamaa ei enää ole, mallikappaleitten loppuunmyynti on siksi peruttu lauantailta.
Ihan täysin tyhjin käsin emme kuitenkaan poistuneet. Mintun ja Peetun yhteenlaskettu saalis:
– kolmet farkut
– kaksi hametta
– mekko
– satiiniliivi
– paita
– jakku

Koko lysti kustansi 40 euroa. Not bad!

(kuvia tulee heti, kun ehdin kuvata. elikkä huomenna)

Monica Nordlund, suhteellisen tunnettu vintage-vaatteiden keräilijä, oli tänäiltana puhumassa Vintage Night -tapahtumassa mistäpä muustakaan kuin second hand muodista. Paikalla oli noin satakunta kiinnostunutta kuulijaa – pääasiassa parikymppisiä tyttöjä, mutta oli mukaan eksynyt muutama mieskin.

Ennakkoon odotuksenani oli, että Monica Nordlundin vinkkien avulla löytyisi se sisäinen vintage-löytöjä tekevä supershoppailija. No, olisihan se pitänyt arvata, että ohjeet onnistumiseen ovat ne samat kuin aina: sitoutuminen, innostuneisuus ja ahkeruus. Eli löytöjä oppii tekemään vain kiertelemällä sitkeästi 2nd hand putiikkeja ja välillä tekemällä virheostojakin.

Mitä vanhempia vaatteet ovat sitä ongelmallisemalta niiden huoltaminen tuntuu. Materiaalit ovat todennäköisesti ajan kuluessa haurastuneet ja tuskin ne alunperinkään olisivat kestäneet nykyisiä pesuaineita ja puhdistusmenetelmiä. Monica Nordlundilla (kuva oik.) oli muutamia loistovinkkejä vintage-vaatteiden huoltoon:

– Käsinpesu marseille-saippualla on paras tapa puhdistaa vaate, jos se kaipaa pesua – kemiallinen pesu vain rajatapauksissa.
– Puhdista vain tahra, aina ei tarvitse pestä koko asua (Monica Nordlundin mukaan nykyään pestään vaatteita ihan liikaa).
– Käytä mekoissa ja jakuissa kainalolappuja ja voit pestä tarvittaessa vain laput. Näin itse vaate pääsee vähemmällä.

Hajujen (hiki, home, “kellari”) poistoon Monica Nordlund suositteli etikkaa – ihan niin kuin Minttukin joskus – mutta hänen vinkissään etikka laimennetaan 50/50 vedellä ja suihkutetaan sumutepullolla vaatteeseen. Tämän jälkeen vaate saa tuulettua kuivaksi mieluiten ulkona (varjossa). Käsittely voidaan toistaa tarvittaessa vaikka kuinka monta kertaa. Konsti toimii kuulemma tosi toivottomankin hajuisille vaatteille (esimerkkinä vintillä lojunut paksu villakangastakki) ja herkillekin materiaaleille, kuten sametti.

Kerättyään aikansa vintage-asuja omaksi ilokseen Monica Nordlund päätti alkaa tarjota ihania mekkoja valtavasta vaatevarastostansa lainaksi näyttelijöille ja muille, jotka tarvitsevat persoonallisia ja näyttäviä asuja erilaisiin tilaisuuksiin.
Esim. kuvassa vasemmalla oleva mekko, joka oli ihasteltavana Vintage Nightissa nähtiin Marie Bonnevien yllä Cannesin filmijuhlilla tänä vuonna.
Täytyy sanoa, että vaikka tähän asti Mintulla ei ole ollut pahemmin kalaonnea 2nd hand putiikkeja kierrellessä, tämän illan tilaisuuden jälkeen piti heti alkaa suunnitella shoppailukierrosta Tukholman vintage-putiikkeihin!

Old stuff