Month: November 2007

Go 4 it vol. 2:n uudessa kategoriassa, Muodin Legendat, on tarkoitus esitellä muotisuunnittelijoita, taiteilijoita ja muuta irtoväkeä, jotka ovat tuotannollaan tai elämällään jättäneet jälkensä muodin historiaan. Esittelyssä on sellaisia henkilöitä, jotka Mintun mielestä ovat muodin legendoja – yleinen mielipide voi ja saakin olla eri mieltä. Tarkoitus ei ole tehdä syväluotaavia tutkielmia vaan antaa perustietoja ja inspiroida.

Ensimmäisenä vuorossa on aikansa kapinallinen, shokeeraava surrealisti ja shokkipinkki-värin äiti Elsa Schiaparelli, jonka legenda-statuksesta tuskin tarvitsee kiistellä.

Elsa Schiaparelli syntyi Italiassa vuonna 1890 varakkaaseen roomalaisperheeseen. Opiskeltuaan jonkin aikaa filosofiaa hän meni naimisiin ja muutti New Yorkiin. Vuonna 1920 Schiaparelli muutti avioeron jälkeen tyttärensä kanssa Pariisiin ja tuli nopeasti osaksi kaupungin muoti- ja taideskeneä (vaikka tuskin sitä tuolloin kutsuttiin skeneksi…).

Elsa Schiaparellin luomukset ovat aina henkineet ironiaa ja provosoineet katsojaa. Vai mitä muuta voisi sanoa lampaanpaistia muistuttavasta hatusta tai pleksikaulakorusta, jota koristaa kymmenet autenttisen näköiset hyönteiset? Schiaparelli ei halunnut pukea naista tyylikkäästi sanan varsinaisessa merkityksessä. Hänen mielestään naiset ovat jo luonnostaan tyylikkäitä – vaatteiden tehtävänä on herättää huomiota ja ajatuksia.

Kuva: Bootsit apinankarvasta…

Yhteistyö monien saman aikakauden merkittävien taiteilijoiden kanssa näkyy Schiaparellin mallistoissa. Monille on varmasti tuttu ihanan herkkä pellavajakku, jota koristaa Jean Cocteaun piirrokseen perustuva helmikirjailu, missä naisen hiukset muodostavat kullan värisen putouksen toiseen hihaan ja kirjailtu käsi kietoutuu sensuellisti vyötärölle. (Sitkeistä etsinnöistä huolimatta en löytänyt jakusta kuvaa. I’m so sorry!).

Suorastaan legendaarisia ovat Schiaparellin tuotokset yhdessä Salvador Dalín kanssa. Dalí innosti Schiaparellin suunnittelemaan mm. kengän muotoisen hatun (Shoe Hat kuvassa) ja Bug hyönteiskaulakorun. Schiaparellin ja Dalín yhteistyön tuloksena syntyi myös pullo Schiaparellin hajuvedelle, jonka nimi on osuvasti Shocking. BTW. Kopioinnin ja inspiroitumisen raja on häilyvä, mutta yhdennäköisyys Shocking-hajuveden pullon ja tämän vähän tuoreemman välillä on aika ilmeinen…

Toisen maailmansodan aikana Schiaparelli muutti takaisin USA:n. Paluu Pariisiin tapahtui heti sodan jälkeen, mutta vaikka hän avasikin muotitalonsa uudelleen ei paluuta sotaa edeltäneeseen menestykseen enää ollut. Vuonna 1954 Schiaparelli päätti siirtyä eläkkeelle ja sulki muotitalonsa kokonaan. Tosin jo vuonna 1977 muotisuunnittelijoiden tiimi jatkoi Elsa Schiaparellin perinteitä.

Kuva: Schiaparellin vuonna 1937 suunnittelema, Dalín kuviontiin perustuva raa’an kaunis iltapuku ja huntu “Tear”.

Schiaparellin luovuus oli huipussaan 30-luvulla ja ennakkoluulottomien, ravistelevien ja hyvin surrealististen asujensa ansiosta hän on esikuva kaikille itsenäisille naisille, jotka haluavat määritellä uudelleen kauneusihanteet ja kieltäytyvät asettumasta yhtenäiseen muottiin. Olisi todella hienoa, mikäli löytyisi joku itsenäinen, vahva ja lahjakas suunnittelija – mieluiten tietenkin nainen – joka voisi herättää Elsa Schiaparellin muotitalon yhtä vahvasti eloon kuin mitä esimerkiksi Nicolas Ghesquiere teki Balenciagalle.

Lisälukemista: Simply Shocking

Kuvista kiitos: V&A museum, Philadelphia museum of Art

Minttu on ennenkin vinkannut iki-ihanasta LOLITA-blogista, joka hurmaa ennen kaikkea inspiroivilla kuvillaan ja laadukkailla kollaaseillaan. Lisäksi Lolita itse vaikuttaa henkilöltä, joka ei ota itseään liian vakavasti. Sehän nähtiin mm. tässä kerrassaan ihastuttavassa postauksessa.

Lolitalla on ollut syksyn aikana monta kutkuttavaa kilpailua, mutta tämä rannekorukilpailu vie voiton ehdottomasti. Nyt kaikki Suomimuotibloggaritkin osallistumaan kilpailuun – hip hip!! Ohjeet löytyvät Lolitan blogista.

Ainakin puoli muotitietoista maailmaa meni sekaisin, kun tyyli-ikoni Kate Moss ilmestyi parrasvaloihin silmäluomia viistävän otsatukan kanssa. Kate ei ole ollenkaan yksin ratkaisunsa kanssa vaan yllättävän monet povikuningatar Carmen Electrasta boho-prinsessa Sienna Milleriin on lähiaikoina esitellyt pätkittyä otsistaan.
Kuva: Anne Hathawayn otsahiukset tekivät vaikutuksen Devil Wears Prada -leffassa.

Mintun perusperiaate hiusten kanssa on, että kaikkea voi kokeilla – uudet hiukset kasvaa kuitenkin tilalle ennemmin tai myöhemmin. Kohta on seuraavan kampaamokäynnin aika ja pikkuisen tekisi mieleni hypätä mukaan otsatukkatrendiin. Toisaalta en ole aivan varma sopiiko otsis luonnonkiharaiseen vallattomaan kuontalooni… Lisäksi epäilyttää, mahtaako otsahiukset antaa vain vaikutelman epätoivoisesta yrityksestä näyttää nuoremmalta.
Kuva: Kohtalokkaan pitkät otsahiukset näyttävät tyylikkäältä kuvissa, mutta käytännössä menisi kyllä hermot siihen, että karvat on koko ajan silmissä. Anteeksi vain tämä realismi ja käytännöllisyys…

Anna Wintourin ankaransileään polkkatukkaan otsahiukset sopivat erinomaisesti, mutta sopivatko ne muunlaiseen aikuisen naisen hiusmalliin?

Pikainen pyörähdys Åhlénsilla osoitti, että OPIn kynsilakka, jota juuri olin kehunut loistavaksi, olikin todellisuudessa nettikuvia tummempi. Erinomaisen kaunis sävy kylläkin ja oikeastaa haluaisin omistaa sen jo pelkästää mahtavan nimen, Vodka and Caviar, vuoksi. Sävy on kuitenkin lähes identtinen aiemmin hankkimani Essien A-List -punaisen kanssa. Lopulta päädyin jälleen Essien lakkaan, tällä kertaa sävyyn Turning Heads Red. Aivan täydellinen unikon punainen väri, jonka aion yhdistää niin tyypilliseen musta-harmaaseen arkipukeutumiseeni kuin joulunalusajan juhlavetimiinkin.

Tähän vuodenaikaa kuvaaminen on kyllä ihan toivotonta… Salama vääristää värit ja ilman salamaa kuvasta tulee muuten vain himmeä. But you got the point?

PS. Kiitokset anonyymille avusta värinmäärittelyssä – unikon punainen on juuri etsimäni sävy!

Mintulla oli sellainen kunnianhimoinen toive, että keräisin kaikista kevätnäytöksistä ne muutamat lookit, joiden pohjalta alan rakentaa pohjaa seuraavalle sesongille. Perusperiaatteena se vanha totuus, että jos tekee tämän sesongin valinnat pitäen mielessä seuraavan sesongin toiveet ja tarpeet, tulee hankinnoista huomattavasti pitkäikäisempiä ja maailma säästyy turhalta kuluttamiselta. Kuvia kertyi – tietenkin – ihan mahoton määrä ja kaikkien kevätmallistosuosikkien mahduttaminen yhteen postaukseen olisi kidutusta kaikille osapuolille. Niinpä päätin pilkkoa henkilökohtaiset trendisuosikkini useammaksi postaukseksi.

Tavoitteenani on siis esitellä asuja ja asukokonaisuuksia, jotka ihan oikeesti oikeesti haluaisin pukea päälleni – ehkä jollain tavoin sovellettuna, mutta periaatteessa sellaisenaan. En yritä etsiä innovatiivisinta, luovinta tai taidokkainta mallistoa vaan itseäni miellyttäviä asuja.
Ensimmäisenä vuorossa on jakkuasut. Jakku on näissä asuissa pääosassa, mutta ei välttämättä kokonaisena, virallisena jakkupukuna.Laatikkomainen hiekanvärinen jakku, valkoinen väljä kaksirivinen paita, jossa musta napitus tuo kivasti kontrastia, rennot mutta siistit kaupunkikäyttöön sopivat shortsit, mustat nilkkasukat ja vaaleat avokkaat (avokkaat vaihtaisin kyllä esim. tyyliin sopiviin vähän kulmikkaisiin sandaaleihin…). Toimivaa ja hyvän näköistä kaupungille ja ei-asiakastapaamispäiviin toimistolle. Alexander Wang.

Taas tuo uusin ihastusvärini, punainen, on pääosassa – tällä kertaa linjakkaan korkeavyötäröisen nahkahameen muodossa. Saattaapi olla, että IRL menisi pupu pöksyyn moisen hameen kanssa, vaikka se olisikin vähän pidempi. Kuvassa kokonaisuus kauluksettoman mustan kasarijakun, valkoisen printti-t-paidan ja nuden väristen avokkaiden kanssa on kuitenkin juuri niin viileä kuin mitä itsekin päiväunissani olen. 3.1 Philip Lim.

Raikas tyttönörtti koulupukubleiserissä, pikkukukallisessa hameessa (Mintulle sopisi kyllä paremmin vähän kellotettu versio kuin kovin röyhelöinen…), hauskassa printti-t-paidassa ja valkoisissa nauhakengissä. Monivärinen kova ristiin puettu olkalaukku viimeistelee ilmeen. Luella.

Kuvista kiitos: style.com

Old stuff