Go 4 it vol. 2:n uudessa kategoriassa, Muodin Legendat, on tarkoitus esitellä muotisuunnittelijoita, taiteilijoita ja muuta irtoväkeä, jotka ovat tuotannollaan tai elämällään jättäneet jälkensä muodin historiaan. Esittelyssä on sellaisia henkilöitä, jotka Mintun mielestä ovat muodin legendoja – yleinen mielipide voi ja saakin olla eri mieltä. Tarkoitus ei ole tehdä syväluotaavia tutkielmia vaan antaa perustietoja ja inspiroida.
Ensimmäisenä vuorossa on aikansa kapinallinen, shokeeraava surrealisti ja shokkipinkki-värin äiti Elsa Schiaparelli, jonka legenda-statuksesta tuskin tarvitsee kiistellä.
Elsa Schiaparelli syntyi Italiassa vuonna 1890 varakkaaseen roomalaisperheeseen. Opiskeltuaan jonkin aikaa filosofiaa hän meni naimisiin ja muutti New Yorkiin. Vuonna 1920 Schiaparelli muutti avioeron jälkeen tyttärensä kanssa Pariisiin ja tuli nopeasti osaksi kaupungin muoti- ja taideskeneä (vaikka tuskin sitä tuolloin kutsuttiin skeneksi…).
Elsa Schiaparellin luomukset ovat aina henkineet ironiaa ja provosoineet katsojaa. Vai mitä muuta voisi sanoa lampaanpaistia muistuttavasta hatusta tai pleksikaulakorusta, jota koristaa kymmenet autenttisen näköiset hyönteiset? Schiaparelli ei halunnut pukea naista tyylikkäästi sanan varsinaisessa merkityksessä. Hänen mielestään naiset ovat jo luonnostaan tyylikkäitä – vaatteiden tehtävänä on herättää huomiota ja ajatuksia.
Suorastaan legendaarisia ovat Schiaparellin tuotokset yhdessä Salvador Dalín kanssa. Dalí innosti Schiaparellin suunnittelemaan mm. kengän muotoisen hatun (Shoe Hat kuvassa) ja Bug hyönteiskaulakorun. Schiaparellin ja Dalín yhteistyön tuloksena syntyi myös pullo Schiaparellin hajuvedelle, jonka nimi on osuvasti Shocking. BTW. Kopioinnin ja inspiroitumisen raja on häilyvä, mutta yhdennäköisyys Shocking-hajuveden pullon ja tämän vähän tuoreemman välillä on aika ilmeinen…
Toisen maailmansodan aikana Schiaparelli muutti takaisin USA:n. Paluu Pariisiin tapahtui heti sodan jälkeen, mutta vaikka hän avasikin muotitalonsa uudelleen ei paluuta sotaa edeltäneeseen menestykseen enää ollut. Vuonna 1954 Schiaparelli päätti siirtyä eläkkeelle ja sulki muotitalonsa kokonaan. Tosin jo vuonna 1977 muotisuunnittelijoiden tiimi jatkoi Elsa Schiaparellin perinteitä.
Kuva: Schiaparellin vuonna 1937 suunnittelema, Dalín kuviontiin perustuva raa’an kaunis iltapuku ja huntu “Tear”.
Lisälukemista: Simply Shocking


Kuva: Kohtalokkaan pitkät otsahiukset näyttävät tyylikkäältä kuvissa, mutta käytännössä menisi kyllä hermot siihen, että karvat on koko ajan silmissä. Anteeksi vain tämä realismi ja käytännöllisyys… 

Tähän vuodenaikaa kuvaaminen on kyllä ihan toivotonta… Salama vääristää värit ja ilman salamaa kuvasta tulee muuten vain himmeä. But you got the point?
Laatikkomainen hiekanvärinen jakku, valkoinen väljä kaksirivinen paita, jossa musta napitus tuo kivasti kontrastia, rennot mutta siistit kaupunkikäyttöön sopivat shortsit, mustat nilkkasukat ja vaaleat avokkaat (avokkaat vaihtaisin kyllä esim. tyyliin sopiviin vähän kulmikkaisiin sandaaleihin…). Toimivaa ja hyvän näköistä kaupungille ja ei-asiakastapaamispäiviin toimistolle. Alexander Wang.
Taas tuo uusin ihastusvärini, punainen, on pääosassa – tällä kertaa linjakkaan korkeavyötäröisen nahkahameen muodossa. Saattaapi olla, että IRL menisi pupu pöksyyn moisen hameen kanssa, vaikka se olisikin vähän pidempi. Kuvassa kokonaisuus kauluksettoman mustan kasarijakun, valkoisen printti-t-paidan ja nuden väristen avokkaiden kanssa on kuitenkin juuri niin viileä kuin mitä itsekin päiväunissani olen. 3.1 Philip Lim.
Raikas tyttönörtti koulupukubleiserissä, pikkukukallisessa hameessa (Mintulle sopisi kyllä paremmin vähän kellotettu versio kuin kovin röyhelöinen…), hauskassa printti-t-paidassa ja valkoisissa nauhakengissä. Monivärinen kova ristiin puettu olkalaukku viimeistelee ilmeen. Luella.