Day: November 15, 2007

Viimeisenä Tukholman yliopiston muodin teorian avoimien luentojen sarjassa tänä syksynä luennoi Olga Vainshtein, vanhempi tutkija Venäjän humanistisesta yliopistosta Moskovasta (= Russian State University for the Humanities, Moscow – käännös Mintun). Vainshteinin luennon aiheena on: Russian Dandyism: Gender Controversies and Ideology.

Poiketen edellisistä avoimista luennoista, Vainshteinin tuotantoon en ole tutustunut aiemmin ja osallistun ensimmäistä kertaa hänen luentoonsa ensi viikolla. Tästä syystä en osaa sanoa sen enempää kuin että aihe kuullostaa todella kiinnostavalta!

Ajankohta: Tiistai 27.11. klo 16.00 – 17.00
Paikka: Luentosali D8, Tukholman yliopisto

Go 4 it vol. 2:n uudessa kategoriassa, Muodin Legendat, on tarkoitus esitellä muotisuunnittelijoita, taiteilijoita ja muuta irtoväkeä, jotka ovat tuotannollaan tai elämällään jättäneet jälkensä muodin historiaan. Esittelyssä on sellaisia henkilöitä, jotka Mintun mielestä ovat muodin legendoja – yleinen mielipide voi ja saakin olla eri mieltä. Tarkoitus ei ole tehdä syväluotaavia tutkielmia vaan antaa perustietoja ja inspiroida.

Ensimmäisenä vuorossa on aikansa kapinallinen, shokeeraava surrealisti ja shokkipinkki-värin äiti Elsa Schiaparelli, jonka legenda-statuksesta tuskin tarvitsee kiistellä.

Elsa Schiaparelli syntyi Italiassa vuonna 1890 varakkaaseen roomalaisperheeseen. Opiskeltuaan jonkin aikaa filosofiaa hän meni naimisiin ja muutti New Yorkiin. Vuonna 1920 Schiaparelli muutti avioeron jälkeen tyttärensä kanssa Pariisiin ja tuli nopeasti osaksi kaupungin muoti- ja taideskeneä (vaikka tuskin sitä tuolloin kutsuttiin skeneksi…).

Elsa Schiaparellin luomukset ovat aina henkineet ironiaa ja provosoineet katsojaa. Vai mitä muuta voisi sanoa lampaanpaistia muistuttavasta hatusta tai pleksikaulakorusta, jota koristaa kymmenet autenttisen näköiset hyönteiset? Schiaparelli ei halunnut pukea naista tyylikkäästi sanan varsinaisessa merkityksessä. Hänen mielestään naiset ovat jo luonnostaan tyylikkäitä – vaatteiden tehtävänä on herättää huomiota ja ajatuksia.

Kuva: Bootsit apinankarvasta…

Yhteistyö monien saman aikakauden merkittävien taiteilijoiden kanssa näkyy Schiaparellin mallistoissa. Monille on varmasti tuttu ihanan herkkä pellavajakku, jota koristaa Jean Cocteaun piirrokseen perustuva helmikirjailu, missä naisen hiukset muodostavat kullan värisen putouksen toiseen hihaan ja kirjailtu käsi kietoutuu sensuellisti vyötärölle. (Sitkeistä etsinnöistä huolimatta en löytänyt jakusta kuvaa. I’m so sorry!).

Suorastaan legendaarisia ovat Schiaparellin tuotokset yhdessä Salvador Dalín kanssa. Dalí innosti Schiaparellin suunnittelemaan mm. kengän muotoisen hatun (Shoe Hat kuvassa) ja Bug hyönteiskaulakorun. Schiaparellin ja Dalín yhteistyön tuloksena syntyi myös pullo Schiaparellin hajuvedelle, jonka nimi on osuvasti Shocking. BTW. Kopioinnin ja inspiroitumisen raja on häilyvä, mutta yhdennäköisyys Shocking-hajuveden pullon ja tämän vähän tuoreemman välillä on aika ilmeinen…

Toisen maailmansodan aikana Schiaparelli muutti takaisin USA:n. Paluu Pariisiin tapahtui heti sodan jälkeen, mutta vaikka hän avasikin muotitalonsa uudelleen ei paluuta sotaa edeltäneeseen menestykseen enää ollut. Vuonna 1954 Schiaparelli päätti siirtyä eläkkeelle ja sulki muotitalonsa kokonaan. Tosin jo vuonna 1977 muotisuunnittelijoiden tiimi jatkoi Elsa Schiaparellin perinteitä.

Kuva: Schiaparellin vuonna 1937 suunnittelema, Dalín kuviontiin perustuva raa’an kaunis iltapuku ja huntu “Tear”.

Schiaparellin luovuus oli huipussaan 30-luvulla ja ennakkoluulottomien, ravistelevien ja hyvin surrealististen asujensa ansiosta hän on esikuva kaikille itsenäisille naisille, jotka haluavat määritellä uudelleen kauneusihanteet ja kieltäytyvät asettumasta yhtenäiseen muottiin. Olisi todella hienoa, mikäli löytyisi joku itsenäinen, vahva ja lahjakas suunnittelija – mieluiten tietenkin nainen – joka voisi herättää Elsa Schiaparellin muotitalon yhtä vahvasti eloon kuin mitä esimerkiksi Nicolas Ghesquiere teki Balenciagalle.

Lisälukemista: Simply Shocking

Kuvista kiitos: V&A museum, Philadelphia museum of Art
Old stuff