Cheap Mondayn tunnuslause över min döda kropp muuttui lihaksi tänään mallikappaleiden loppuunmyynnissä! Paikalla oli aivan järjetön määrä porukkaa. Voin vakuuttaa, että Stockan Hullujen Päivien tungos ja herkkupaloista käyty taistelu on pientä verrattuna siihen, mitä tänään Cheap Mondaylla nähtiin.
Minttu oli pirteän ja teräväkyynärpäisen assistenttinsa Peetun kanssa paikalla vasta kymmenen yli yksi. Mikä alottelijan moka! (nokun jäätiin vahingossa yhtä liian aikaisin pois t-banasta ja sitten piti vielä etsiä bankomat, että saatiin käteistä…) Porukkaa oli takuulla ollut jonottamassa pilvin pimein oven takana ennen yhtä, sillä meitä vastaan tuli väkeä jättimäiset CM-kassit pullottaen kamaa.
Älyttömässä tungoksessa oli täydellisen mahdoton saada mitään käsitystä mahdollisesta valikoimasta. Ajauduimme Peetun kanssa erilleen ihmismassassa, mikä oli varmasti ihan hyvä, koska siten päädyimme vähän eri tankojen luo. Haalin kainalooni kaiken mahdollisen, mikä vähänkään näytti siltä, että voisin vetää sen päälleni ja lähdin suunnistamaan kohti “pukukoppia”. Pukukopin virkaa teki toimistohuone – tosin tyhjä – joita oli yksi miehille ja yksi naisille. Hienosteluun ei ollut juuri varaa, joten siellä pyllistelimme yhdessä kaikki farkunhimoiset saalistajat.
Pukukopissa käytiin sovittamisen lisäksi ankaraa treidausta. Meinaatsä ottaa ton mekon? Saat nää mustat farkut, jos mä saan ton jakun. Onks kellään näit tennareita kokoa 38? jne. Pikkuisen kateellisena kiikaroitiin muiden saaliita. Yhtä ainutta t-paitaa en saanut käsiini, puhumattakaan neuleista, lastenvaatteista (käsittämättömän sööttejä – kavereitten lapsille lahjaksi vaikka…) tai miesten vaatteista.
Ihan täysin tyhjin käsin emme kuitenkaan poistuneet. Mintun ja Peetun yhteenlaskettu saalis:– kolmet farkut
– kaksi hametta
– mekko
– satiiniliivi
– paita
– jakku
Koko lysti kustansi 40 euroa. Not bad!
(kuvia tulee heti, kun ehdin kuvata. elikkä huomenna)
