Käytiin eilen Peetun kanssa leffassa katsomassa Josef Faresin ohjaama leppoisa komedia Farsan. Pääosassa on itseoikeutetusti “farsan” (= “iskä”), reilu viiskymppinen maahanmuuttaja-macho. Pari hänen äijä-kaveriaan ja noin kolmikymppinen poika vaimonsa kanssa tuovat mukaan niin ystävyyden, rakkauden kuin parisuhdeongelmien ikuisia kysymyksiä.
Leffan perussävy on lempeän humoristinen, ihmisen epätäydellisyyttä ymmärtävä ja – hyvin ruotsalainen. Kunnon svenne-tyyliin kenelläkään ei tulisi olla paha mieli, kaveria autetaan ja mieskin itkee. Onneksi mukana on kunnon tujaus mustaa huumoria ja oikeastaan ihan aidolta tuntuvia yhteentörmäyksiä perinteisen Lähi-Idän kulttuurin ja modernin pohjoismaisen meiningin välillä.
Farsan sopii erinomaisesti sellaiseen hetkeen, kun haluaa jotain suht kevyttä viihdettä, joka jättää lämpimän ja hyvän olon jälkeensä. Olematta kuitenkaan aivotonta ja sataan kertaan alleviivattua perusmättöä. Ainakin kaikki, jotka tykkäsivät Josef Faresin Jalla! Jalla! -leffasta, pitävät varmasti myös tästä. Faresin komedioista oma ykköslempparini on Kopps – ja täytyy kyllä sanoa, että johtopaikka ei ole uhattuna…
Mutta tyytyväisenä ja suu täynnä poppareita, en tosiaankaan halua valittaa!
Onneksi kisukuumetta voi hoitaa seuraamalla Sunshinen pahantekoa. 😀 (eikö muuten narsissit ole myrkyllisiä? Kun mun tietääkseni kissat ovat aika tarkkoja siitä, mitä syövät, mutta Sunshine kyllä järsii lehtiä kielloista huolimatta…)
